Kokoomuksen kansanedustaja Harri Jaskari kirjoittaa Verkkouutisten blogissaan, että työttömyyden todellisiin kipupisteisiin ei kuitenkaan haluta koskea edes pitkällä tikulla.
– Ketään ei haluta suututtaa. Jopa hallitus tekee budjettiriihessä lehmänkauppoja ja tahko pyörii ympyrää. Valitettavasti tässäkin pitää paikkansa vanha sanonta: jos joku ei suutu, niin mikään ei muutu, Harri Jaskari toteaa.
Hänen mukaansa on puhuttu aika vähän siitä, että Suomessa tarvitaan vähintään 200 000 uutta yksityisrahoitteisen sektorin työpaikkaa. Aitoa työn tarjontaa syntyy vain yksityisen sektorin kilpailukyvyn kautta.
Jaskari toteaa, että Suomessa on työttömän ihmisen näkökulmasta synnytetty myös kannustinloukut.
– Vanhakantainen ajatus siitä, että olet joko kokoaikaisessa työssä tai työttömänä, hallitsee edelleen työllisyyspolitiikkaamme. Eräs työtön ystäväni otti kolmen päivän urakan vastaan ja tienasi nettona 139 euroa. Kela oletti laskennallisesti, että hän on töissä koko kuukauden ja peruutti työmarkkinatuen. Ei paljon työ innosta tämän kokemuksen jälkeen, Jaskari kertoo.
– Suomi ei todellakaan ole tietoyhteiskunnan ajassa työn ja työttömyysturvan yhteensovittamisessa.
Hänen mukaansa on tehty joitain parannuksia kannustinloukkuihin, kuten 300 euron suojaosuus.
– Todellisuudessa vain siirsimme kannustinloukkua toiseen paikkaan. Pirkkalan torilla rakennusalan yrittäjä kertoi, että hän palkkasi kiireelliseen projektiin myös porukan pitkäaikaistyöttömiä. Hanskat tippuivat siinä vaiheessa, kun palkkaa oli kertynyt 298 euroa, kansanedustaja kirjoittaa.
– Näiden esimerkkien avulla haluaisin kysyä, miksi työttömyyttä ei katsota yksilön näkökulmasta? Järjestelmän pitäisi palvella ja kannustaa yksilöä, ei yksilön järjestelmää. Yksilöllä tarkoitan sekä yksittäistä työtöntä että potentiaalista työnantajaa.