Syynä lainsäädännön uudistamiseen ovat muun muassa perherakenteissa tapahtuneet muutokset. Vuonna 2012 avioliiton ulkopuolella syntyi yli 40 prosenttia lapsista. Näistä kolme neljästä syntyi avoliittoperheeseen, jossa lapsen isä on yleensä halukas tunnustamaan lapsen.
Työryhmän ehdotuksessa äidin avioliittoon perustuva niin sanottu isyysolettama säilyisi käytännössä ennallaan. Avioliittoon syntyvän lapsen isäksi todettaisiin siis jatkossakin lapsen äidin aviopuoliso.
Ellei isyys määräydy äidin avioliiton perusteella, työryhmä ehdottaa, että isyyden tunnustaminen voisi tapahtua selvissä tapauksissa jo ennen lapsen syntymää äitiysneuvolakäyntien yhteydessä. Ennalta tunnustettu isyys olisi kuitenkin mahdollista peruuttaa 30 päivän kuluessa lapsen syntymästä. Epäselvissä tilanteissa isyyden selvittäminen ja tunnustaminen toimitettaisiin lapsen syntymän jälkeen kuten nykyisin.
Ehdotuksessa esitetään myös, että äiti ei enää saisi vastustaa isyyden selvittämistä. Tällä pyritään edistämään lapsen oikeutta tuntea molemmat vanhempansa.
Myös isänä itseään pitävän miehen kanneoikeutta laajennettaisiin. Mies voisi jatkossa nostaa isyyden vahvistamista koskevan kanteen myös tunnustamatta isyyttään. Ehdotuksen mukaan pääsääntö on, että perheen ulkopuoliset eivät edelleenkään voi vaatia aviomiehen isyyden kumoamista.
Poikkeustapauksissa, joissa aviomies ei elä perheensä kanssa, isänä itseään pitävä mies voisi kuitenkin nostaa isyyden kumoamista koskevan kanteen, jos hänen ja lapsen välille on muodostunut perheyhteyteen rinnastettava suhde.
Merkittävä muutos olisi myös ennen nykyisen isyyslain voimaantuloa avioliiton ulkopuolella syntyneiden isyyden vahvistamista koskevan kanneoikeuden palauttaminen. Nykyisen lain tullessa voimaan vuonna 1976 kanneoikeus rajattiin viiteen vuoteen. Isyyden vahvistuttaminen takautuvasti kanteella toisi kuitenkin rajoituksia perintöoikeuteen.
Äitiyden määräytymisestä ei nykyisin ole laissa säännöksiä. Vakiintuneesti kuitenkin katsotaan, että nainen, joka synnyttää lapsen, on lapsen oikeudellinen äiti. Seksuaalisten vähemmistöryhmien kannalta on pidetty ongelmallisina tilanteita, joissa naispari hakeutuu yhdessä hedelmöityshoitoihin, mutta lapsen äidin kumppanin vanhemmuutta ei voida vahvistaa hedelmöityshoitosuostumuksen perusteella.
Työryhmän mielestä lainsäädäntöä on mahdollista kehittää niin, että jos naispari on hankkinut lapsen yhteisymmärryksessä hedelmöityshoidoilla eikä siittiöiden luovuttajaa voida vahvistaa lapsen isäksi, lapsen äidin kumppani voitaisiin vahvistaa lapsen toiseksi vanhemmaksi.