Taloudellinen kannuste koskee kolmea koulutuspäivää vuodessa työntekijää kohti. Koulutuksen täytyy kehittää työntekijän ammatillista osaamista hänen nykyisissä tai tulevissa työtehtävissään. Koulutus tapahtuu työaikana ja sen ajalta on maksettava palkkaa.
Tällaisia koulutuksia ovat esimerkiksi ulkopuolisen järjestämät kurssimuotoiset koulutukset, seminaarit ja konferenssit sekä yrityksen sisäiset koulutukset. Työhön perehdyttäminen tai opastaminen ei ole taloudelliseen kannusteeseen oikeuttavaa koulutusta.
Laki koskee koko- ja osa-aikaisia työntekijöitä yrityksissä, kunnissa ja valtiolla.
Yrityksille verovähennyksen määrä on 50 prosenttia koulutuspäivien keskimääräisestä palkkakustannuksesta. Valtiolle, kunnille ja kirkolle maksetaan koulutuskorvaus, jonka suuruus on 10 prosenttia työnantajan koulutusajan palkkakustannuksista.
Verovähennyksen tai koulutuskorvauksen saaminen edellyttää, että työnantaja on laatinut koulutussuunnitelman.
Yhteistoimintalain soveltamisalan ulkopuolisille työnantajille koulutussuunnitelman laatiminen on vapaaehtoista, mutta se on edellytys taloudellisen kannusteen saamiselle. Lisäksi lainsäädäntö velvoittaa työnantajan keskustelemaan työntekijöiden kanssa ammatillisen osaamisen kehittämisestä.
Lain soveltamisalan ulkopuolelle jäävät työnantajat, jotka eivät maksa tuloveroa eivätkä työttömyysvakuutusmaksuja. Tällaisia työnantajia ovat esimerkiksi Kansaneläkelaitos ja Suomen Pankki. Myöskään kotitaloustyönantajiin lakia ei sovelleta.