Työ- ja elinkeinoministeriössä on valmisteltu hallituksen budjettiriiheen keinoja, joilla työllisyysastetta saataisiin nostettua. Helsingin Sanomien tietojen mukaan virkamiestyöryhmä on päätymässä 19 keinon listaan. Yksi keinoista on ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastaminen.
Työ- ja elinkeinoministeriön tutkimusjohtajan Heikki Räisäsen mukaan ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan voitaisiin tehdä 15 prosentin tasoporrastus esimerkiksi 130. maksupäivän kohdalla. Porrastus tarkoittaisi sitä, että päivärahan määrä pienenisi sen jälkeen.
– Kun pyrkimyksenä on työttömyysjaksojen keston lyhentäminen, etuuksien säätämisellä voidaan työn vastaanottoa ja työnhakuaktiivisuutta tehostaa, Räisänen perustelee.
Räisäsen laskemien mukaan esimerkiksi 3 250 euron tasolla, keskipalkan tienoilla, päivärahan suuruus on nykyisin 1 782 euroa kuukaudessa, jolloin päiväkohtainen korvaus on 83 euroa. Korvausaste on 55 prosenttia.
Mikäli päivärahaan tehtäisiin 15 prosentin leikkaus, laskisi päivärahan määrä 1 515 euroon kuukaudessa, jolloin korvausaste olisi 47 prosenttia.
Räisäsen mukaan tutkimustieto on melko yksimielistä siltä osin, että työttömyysturvan kestolla ja tasolla on vaikutusta työttömyyden kestoon.
Ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastaminen lisäisi työllisten määrää arviolta 7 000 hengellä vuodessa. Hallitus tavoittelee työllisyysasteen nostoa 68,5 prosentista 72 prosenttiin, mikä tarkoittaa 110 000 henkeä. Kilpailukykysopimuksen arvioidaan parantavan työllisyyttä 35 000 hengellä.
Ansioturvan enimmäiskestoa on jo päätetty lyhentää 500 päivästä 400 päivään ensi vuoden alusta. Sillä arvioidaan olevan vielä hieman suurempi työllisyyttä lisäävä vaikutus kuin ansioturvan porrastamisella.
Pitkäaikaistyöttömiä on jo lähes 130 000. Yli vuoden työttömänä olleiden määrä on kasvanut, vaikka avoimien työpaikkojen määrä on lisääntynyt.
Ansiotulovähennyksestä voitaisiin pääosin luopua
Ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastus voitaisiin Räisäsen mielestä liittää ansiotulovähennyksen uudistamiseen.
– Ansiotuloverotus kohtelee eri tavalla etuustuloja ja ansiotuloja. Tarkoitus on hyvä, mutta tapa, jolla se on toteutettu, on aika kallis ja tehoton. Pitäisi harkita, voitaisiinko se järjestää tehokkaammalla tavalla, Räisänen toteaa.
Ansiotulovähennyksen tarkoituksena on ollut tukea pienituloisten työssäkäyntiä. Marginaaliverotuksen kiristymisen vuoksi ansiotulovähennys on jouduttu ulottamaan myös korkeatuloisiin.
Uudistuksessa ansiotulovähennys voitaisiin purkaa pääosin veroasteikkoihin, ja vähennys jätettäisiin vain pienituloisimmille.
Ansiotulovähennyksen poistaminen kokonaan lisäisi VATT:n selvityksen mukaan verotuloja lähes 1,5 miljardilla euroa vuodessa, mikä voitaisiin käyttää johonkin muuhun tarkoitukseen. Asian valmistelu kuuluu valtiovarainministeriölle.
Hallituksen liikkumisvara työllisyyspaketin suhteen on pieni, sillä budjetissa ei ole juuri lainkaan jakovaraa. Mikäli työllisyyspaketin toimet vaativat lisää rahaa, niille pitää löytää rahoitus jostain muualta.
Vaikeasti työllistettävien palkkatasoa alemmas
Räisänen toivoo työmarkkinaosapuolten pohtivan, voitaisiinko palkkatasoa alentaa alle työehtosopimuksessa sovitun tason tiettyjen ryhmien, kuten pitkäaikaistyöttömien, harjoittelijoiden ja oppisopimusoppilaiden, osalta. Silloin ei välttämättä tarvittaisi mitään julkista tukea.
– Kyllä se ilman muuta lisäisi tällaisten henkilöiden työmarkkinoille pääsyn mahdollisuuksia, Räisänen sanoo.
Vaikeiden työvoimaryhmien, kuten pitkäaikaistyöttömien ja osatyökykyisten, työmarkkinoille palaamista tuetaan nykyisin maksamalla työnantajalle palkkatukea sellaisen henkilön työllistämisestä, jonka tuottavuus ei riitä sopimuspalkkatasoon.
– Kun työnantaja joutuu maksamaan täyden palkan, askartelemaan tukien hakemisen kanssa ja tekemään niistä tilitykset, se on teknisestikin monimutkainen järjestely.
Jos työmarkkinoilla voitaisiin sopia alemmasta palkasta, voitaisiin henkilöä tarvittaessa tukea suoraan jonkinlaisen tulotuella, ja työnantaja selviäisi työllistämisestä helpommalla.
Räisäsen mielestä erityisesti harjoittelijoiden ja oppisopimuskoulutettavien palkat ovat aika korkealla tasolla ammattilaiseen verrattuna.
– Palkkaprofiili pitäisi rakentaa niin, että lähdetään suhteellisen matalalta tasolta, mutta noustaan suhteellisen nopeasti täyden ammattilaisen tasolle, kun osaaminen ja tuottavuus paranevat.
Räisäsen mukaan voisi ajatella, että harjoittelijan palkka olisi aluksi esimerkiksi 60 prosenttia täyden ammattilaisen palkasta, kun se nykyisin on yli 80 prosenttia.
– Tämä on täysin sopimuksia tekevien järjestöjen käsissä, Räisänen toteaa.