Tämä tarkoittaa Lauri Ihalaisen mukaan sitä, että hankinnat tukevat esimerkiksi työllisyyttä, työoloja sekä ihmisoikeuksia. Nykyinen hankintalaki tarjoaa tähän useita mahdollisuuksia.
Tätä korostetaan myös työ- ja elinkeinoministeriön keskiviikkona julkaisemassa oppaassa, joka käsittelee sosiaalisesti vastuullisia hankintoja. Opas on suunnattu hankintoja tekeville viranomaisille ja kunnille.
– Nykyinen hankintalaki varmistaa, että julkisyhteisöjen hankintamenettelyt ovat avoimia ja syrjimättömiä. Se ei rajaa sitä, millä ehdoin hankinnat tulisi suorittaa eikä siis estä ottamasta huomioon vastuullisuuteen liittyviä asioita, sanoo Ihalainen.
Opas kannustaa hankintayksiköitä luomaan strategian sosiaalisesti vastuullisten hankintojen toteuttamiseen. Strategia määrittelee esimerkiksi hankintojen sosiaaliset tavoitteet. Myös riskit kannattaa analysoida eli esimerkiksi arvioida, millainen toimitusketju ja tuotantoprosessi yrityksellä on sekä millaista työvoimaa se käyttää.
– Sopimuksissa voidaan asettaa erilaisia vastuullisuutta koskevia ehtoja, jotka voivat liittyä esimerkiksi ammatilliseen koulutukseen työpaikalla, työoloihin, työehtoihin tai pitkäaikaistyöttömien ja osatyökykyisten palkkaamiseen, muistuttaa Ihalainen.
Hänen mukaansa sosiaalisesti kestävät hankinnat eivät tule kalliimmiksi, kun huomioidaan pelkän hankintahinnan ohella hankinnasta syntyneet yhteiskunnalliset hyödyt, kuten työkyvyn paraneminen sekä syrjäytymisen ehkäiseminen, toteaa Ihalainen.
Työ- ja elinkeinoministeriö on aloittanut julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön kokonaisuudistuksen. Uudistuksessa kehitetään sitä, että esimerkiksi työllisyyteen, terveyteen ja sosiaalisiin näkökohtiin liittyvät tekijät otetaan paremmin hankinnoista huomioon.