– Tälläkin hetkellä vammaispalvelut ovat hankintalain soveltamisalan ulkopuolella kun ne tehdään siten, että loppukäyttäjä saa itse valita sopivan palveluntarjoajan esimerkiksi henkilökohtaisella budjetilla tai palveluseteleillä. Ja tämä taitaa olla juuri se tapa, jota esim. järjestötkin tässä ajavat takaa. Silloin kun kunta ei käytä asiassa harkintavaltaa, vaan päätöksen saa tehdä ihminen itse, ei hankintalakikaan vaadi kilpailuttamaan, työministeri Jari Lindström kirjoittaa Uuden Suomen Puheenvuoro-blogissaan.
Hänen mukaansa on palvelua käyttävän ihmisen etu, että kunnan virkamies ei valitse umpimähkään parhaaksi katsomaansa yritystä tai järjestöä tuottajaksi.
– Hankintasääntöjen ideana on muun muassa juuri se, että hyvä veli -verkostolle tai korruptiolle ei anneta sijaa. Parhaimmillaan verovaroin kuntalaisille tehtävät hankinnat kilpailutetaan avoimesti niin, että yritykset ja palvelunkäyttäjät saavat tietoa siitä mitä ollaan ostamassa. Oikein tehdyllä kilpailutuksella saadaan parasta laatua parhaaseen hintaan.