Seuraava vuosi ratkaissee pitkälti, minkä suunnan Suomi ottaa. Edessä ovat maan hallituksen rakenneuudistukset sekä tämän vuosituhannen tähän asti suurin työmarkkinaponnistus: eläke- ja työuraneuvottelut.
Työmarkkinajärjestöt kantavat jälleen vastuunsa uudistusten toimeenpanijana. Ei ole kahta sanaa siitä, etteikö järjestöjen kuulu jatkossakin sopia eläkkeistä. Ne edustavat järjestelmän maksajia eli työnantajia ja työntekijöitä. Viime keväänä eduskunnassa vaadittiin eläkevarojen käyttöä muun muassa korealaisomisteisen telakkateollisuuden tukemiseen. Kun eläkevaroista päättävät niiden maksajat, varoja käytetään vain eläkkeisiin ja eläkejärjestelmän parantamiseen.
Meidän on toki toimittava entistä avoimemmin ja läpinäkyvämmin.
Akavan hallitus päätti eilen eläkelinjauksistaan. Akava lähtee neuvotteluihin yhteistyöhakuisena. Hallituksessa nousi kuitenkin esiin kaksi huolta.
Ensiksikin, neuvottelut eivät voi keskittyä sanojen ”eläke” ja ”ikä” ympärille.
Fakta on, että suomalaisten työurat ovat liian lyhyitä ja 69 prosentin työllisyysaste liian alhainen. Suomeen on saatava lisää työllisyyttä ja työuria pidemmiksi. Vanhuuseläkkeen alaikärajan nostaminen ei ole ratkaisu työura- ja kestävyysvajeongelmien voittamiseksi.
Tilastokeskuksen työvoimatutkimus kertoi eilen, että yli 55-vuotiaiden työllisyys on parempi kuin koskaan. Tämä on hyvä uutinen, vaikka selittyykin osin väestön ikääntymisellä. Myös Akavan TNS Gallupilla teettämä laaja kysely kertoo, että entistä suurempi joukko on valmis pidentämään työuriaan.
Vanhuuseläkeiän alarajaa palkansaajat eivät kuitenkaan halua nostaa. Akavalaiset ovat halukkaita jatkamaan työelämässä ilman pakkoa osin jopa 65-vuotiaiksi, kunhan heidän työhyvinvoinnistaan huolehditaan. Kyselyyn vastanneet pitivät tärkeimpinä seikkoina, että heidän vaikutusmahdollisuutensa omaan työhönsä lisääntyvät, työajat ja työn tekemisen muodot muuttuvat joustavammiksi etenkin työurien loppupäässä ja tunne työpaikan säilymisestä on turvattu.
Eläkeiän nostamiseen liittyvä vastustus kertoo ilmiselvästi, että suomalaiset pelkäävät joutuvansa työskentelemään nykyistä vanhemmiksi, mutta samalla kukaan ei huolehdi heidän jaksamisestaan ja he joutuvat ennen eläköitymistään työttömyysputkeen. Tämän vuoksi Akava neuvottelee vain sellaisesta työeläkeuudistuksesta, jonka yhteydessä toteutetaan työelämän laatua sekä kaikenikäisten työntekijöiden tasavertaista kohtelua kehittäviä toimenpiteitä.
Vielä se toinen huolenaihe. Julkisuudessa on useaan otteeseen esitetty, että jokaisen työuran pitäisi kestää 40 vuotta tai koulutetuilla pitäisi olla pitempi työura kuin duunareilla.
Suomeksi sanottuna suunnitellaan siis tietyn työntekijäryhmän rankaisemista siitä, että he ovat hankkineet korkeakoulutusta vaativan ammatin. Ja tämä samaan aikaan, kun Suomen talouskasvu on ehdottoman riippuvainen korkeasti koulutetuista osaajista ja innovoijista. Esitys on aivan absurdi.
Tästä ajattelusta unohtuu lisäksi se tosiasia, että koulutetut palkansaajat tekevät henkisesti hyvinkin kuormittavaa työtä ja jatkuvasti enemmän viikoittaista ylityötä – jopa kokonaisen työpäivän verran.
Kehottaisin, että emme ryhdy pelottelemaan työntekijöitä ja asettamaan eri palkansaajaryhmiä vastakkain ennen kuin neuvottelut ovat edes alkaneet. Sen sijaan keskitymme siihen, että kaikki työntekijät voivat työssään paremmin ja haluavat sitä työtä tehdä.
Silloin kaikki voittavat.
Kirjoittaja Sture Fjäder on Akavan puheenjohtaja.