Hallituspuolueista kokoomuksen ja keskustan sekä oppositiopuolueista vihreiden, RKP:n ja kristillisdemokraattien eduskuntaryhmät näyttävät vihreää valoa järjestäytymättömien osapuolten oikeudelle sopia työajoista paikallisesti.
Hallitus ottaa alkuvuonna kantaa työaikalakiin. Sen yhteydessä käydään uusintaottelu siitä, voivatko järjestäytymättömät työnantajat ja työntekijät olla mukana paikallisessa sopimisessa. Paikallinen sopiminen jämähti paikoilleen 2016 keväällä, kun sen mahdollisuuksia päätettiin lisätä työehtosopimuksissa.
Työ- ja elinkeinoministeriön asettama kolmikantainen työryhmä on valmistellut työaikalain uudistamista koskevan mietinnön. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa keväällä 2018.
Mietinnössä esitetty luottamusmiestä edellyttävä sääntely pakottaisi työntekijöitä järjestäytymään, jos työpaikoilla halutaan sopia paikallisesti. Koko henkilöstöllä yhdessäkään ei olisi mahdollisuutta sopia työehdoista, lukuun ottamatta säännöllisen työajan järjestelyjä, vaikka he niin haluaisivat.
Verkkouutiset kysyi yhdeksän eduskuntaryhmän puheenjohtajalta tai 1. varapuheenjohtajalta sähköpostitse työaikalain uudistamista koskevasta mietinnöstä. Kuusi ryhmyriä vastasi.
1. Pitääkö liittoon kuuluvien ja kuulumattomien työntekijöiden voida itse valita edustajansa, kun työajasta neuvotellaan paikallisesti?
2. Miten esitystä pitäisi muuttaa, jotta työntekijöiden ja yritysten tasapuolinen kohtelu järjestäytymisestä riippumatta voitaisiin varmistaa?
3. Pitäisikö työnantajaliittoihin kuulumattomille yrityksille antaa käyttöön samat työehtosopimusten joustot kuin työnantajaliittoon kuuluvilla yrityksillä on?
”Paikallista sopimista edistettävä”
Kokoomusryhmyri Kalle Jokinen viittaa hallitusohjelmaan, jonka mukaan hallitus käynnistää tarvittavat työaikalainsäädännön ja muun työlainsäädännön uudistukset. Jokinen katsoo, että järjestäytymättömät yritykset pitää saattaa järjestäytyneiden yritysten kanssa paikallisen sopimisen osalta samaan asemaan.
– Ne tukevat paikallisen sopimisen edistämistä, mahdollistavat työnantajille yhdenvertaisen aseman poikkeamistilanteissa sekä vahvistavat henkilöstön asemaa yritysten päätöksenteossa. Hallitusohjelman tavoitteena on siis, että paikallisen sopimisen osalta mahdollistetaan työnantajille yhdenvertainen asema poikkeamistilanteissa. Tähän edelleen pyritään, Jokinen kertoo.
Keskustan Antti Kaikkonen on samoilla linjoilla Jokisen kanssa. Kaikkonen pitää tärkeänä, että työpaikalla on toimiva edustusjärjestelmä.
– Hallitus neuvottelee parasta aikaa lain sisältöä, eivätkä kaikki yksityiskohdat ole vielä täsmentyneet.
Kaikkonen kertoo hallituksen etsivän parasta aikaa ratkaisuja työryhmän esitykseen, joka oli monelta kohdin erimielinen.
– Keskustalle on tärkeää edistää paikallista sopimista työpaikoilla. Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi, että paikallisen sopimisen osalta mahdollistetaan työnantajille yhdenvertainen asema poikkeamistilanteissa. Tähän etsitään ratkaisuja, Kaikkonen sanoo.
SDP:n Antti Lindtmania tuuraava 1. varapuheenjohtaja Johanna Ojala-Niemelä korostaa, että liittoon kuulumattomilla on tietyissä tilanteissa oikeus valita edustajansa ja tällä edustajalla on neuvotteluoikeus määrätyissä asioissa.
– Työehtosopimusta koskevissa asioissa neuvotteluosapuolena on kuitenkin työehtosopimuksen tehnyt työntekijäjärjestö, jota edustaa työpaikalla luottamusmies. Molemmat työmarkkinaosapuolet ovat korostaneet luottamusmiesjärjestelmän asemaa paikallista sopimista lisättäessä.
Ojala-Niemelä ei näe esityksessä muutostarvetta juuri tämän asian osalta.
– Kiky-sopimuksen neuvottelun yhteydessä tarjottiin järjestäytymättömille työnantajille mahdollisuutta vastaavaan paikalliseen sopimiseen kuin järjestäytyneillä työnantajilla on. Valitettavasti tämä uudistus kaatui Suomen Yrittäjien vastustukseen.
Hän katsoo, että työehtosopimusten joustot eivät ole sidottu varsinaisesti työantajaliittoon kuulumiseen, vaan työehtosopimukseen kuulumiseen.
– Työehtosopimuksissa sovitaan työn minimiehdoista. Työehtosopimuksissa voidaan myös sopia mahdollisuuksista joustaa näistä minimiehdoista, jolloin sopimusosapuolten kompetenssissa on asettaa rajoituksia ja ehtoja joustoista sopimiselle. En näe, että lainsäätäjän tehtävä olisi näiltä osin puuttua osapuolten sopimaan.
”Liittoon kuulumattomia ei saa syrjiä”
RKP:n Stefan Wallinin mukaan kaikkia työntekijöitä pitää kohdella tasapuolisesti riippumatta siitä, kuuluuko liittoon tai ei.
– Jos työpaikoilla halutaan sopia paikallisesti, pitää sen olla mahdollista vaikka työntekijät eivät olisi järjestäytyneitä. Työntekijöiden järjestäytyminen, eli liittoon kuuluminen, ei saa olla paikallisen sopimisen edellytys. Se olisi mielestäni yhdistymisvapauden kannalta ongelmallista.
Wallin korostaa, että luottamusmiehen lisäksi paikallisen sopimuksen pitäisi saada tehdä myös työntekijöiden valitsema luottamusvaltuutettu tai jos tällaistakaan ei ole valittu, muu henkilöstön valitsema edustaja tai koko henkilöstö yhdessä.
– Kaikkia yrityksiä tulee kohdella tasapuolisesti riippumatta siitä kuuluuko liittoon tai ei.
Vihreiden Krista Mikkonen katsoo, että niillä henkilöillä, joita paikallinen sopimus koskisi, tulisi olla mahdollisuus vaikuttaa neuvottelevan henkilön valintaan.
– Järjestäytymättömät yritykset pitää saattaa paikallisen sopimisen menettelytapojen ja osapuolten suhteen samaan asemaan kuin järjestäytyneet yritykset. Kolmikantaisesti pitäisi valmistella lakimuutokset, joilla poistetaan järjestäytymättömiä yrityksiä koskeva kielto tehdä paikallisia sopimuksia.
Mikkosen mukaan paikallinen sopiminen toimii hyvin vain, jos työnantajan ja työntekijöiden välillä on luottamusta.
– Tätä voidaan vahvistaa parantamalla työntekijöiden tiedonsaantia yrityksen tilanteesta. Työntekijöiden edustajan on oltava mukana yrityksen hallinnossa esimerkiksi yli 20 hengen yrityksissä. Saksan mallin mukainen työntekijöiden muodostama yritysneuvosto on myös yksi mahdollisuus.
Kristillisdemokraattien Peter Östman muistuttaa, että Suomen perustuslaki takaa sekä yhdistymisvapauden että yhdenvertaisuuden.
– Juuri tästä syystä lainsäädäntöä ei voi rakentaa syrjimään niitä, jotka eivät kuulu liittoon.
Östman korostaa että lainsäädäntöön on jo vuonna 2001 luotu myös paikallisen sopimisen tarpeisiin luottamusvaltuutettua koskeva sääntely. Se ei edellytä järjestäytymistä yritykseltä eikä työntekijöiltä.
– Lainsäädäntöä ei pidä rakentaa syrjimään niitä työnantajia, jotka eivät kuulu liittoon