Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT), Suomen ympäristökeskuksen ja KPMG:n tutkimuksen tavoitteena oli löytää veroinstrumentti, joka takaisi yhteiskunnalle kohtuullisen tuoton uusiutumattomien luonnonvarojen hyödyntämisestä.
Kaivosveroa tarkasteltiin taloustieteen, vero-oikeuden ja ympäristösääntelyn näkökulmasta.
Tutkimusryhmä vertaili eri veromallien etuja ja haittoja taloustieteellisen tutkimuskirjallisuuden ja simulointimallin avulla. Vertailun perusteella kaivosyhtiöiden voittoja verottavat rentti- ja voittoverot mahdollistavat verotuoton keräämisen tehokkaasti vääristämättä yritysten taloudellista toimintaa.
– Rentti- ja voittoveroilla on vähäinen vaikutus yritysten investointeihin, louhintaan ja toiminnan jatkamiseen. Rojaltit muuttaisivat kaivoksen toiminnan useammin kannattamattomaksi. Voittojen verottaminen on talouden kannalta parempi vaihtoehto, VATT:n johtava tutkija Seppo Kari sanoo tiedotteessa.
Voittoverojen tuotto on kuitenkin heikosti ennakoitavissa. Ongelmaa voidaan lieventää yhdiställä voittovero mineraalin arvoon pohjautuva rojaltiin, joka tuottaisi verotuloja tasaisemmin kaivostoiminnan alkuvaiheesta asti.
Kaivoskuntien verotusoikeudelle ei heru kannatusta
Kuntien verotusoikeus ei saa tutkijoilta kannatusta. Suomen valtion-osuusjärjestelmään sisältyvän verotulojen tasausjärjestelmän vuoksi verotulojen ohjaaminen kaivoskunnille hyödyttäisi niitä vain marginaalisesti.
Tutkimuksen lähtökohtana oli, että kaivosveron tarkoitus on tuottaa yhteiskunnalle korvaus uusiutumattoman luonnonvaran hyödyntämisestä. Ympäristöhaittojen vähentäminen tulisi toteuttaa kaivosveron sijasta muilla ympäristöpolitiikan instrumenteilla, kuten toimivalla ympäristösääntelyllä ja valvonnalla.
Kaivostoiminnan sähköveroluokan nosto ei myöskään ole vaihtoehto erilliselle kaivosverolle, vaan erikseen harkittava toimenpide.