Yhdysvaltalainen tutkiva journalisti, tietokirjailija Geoffrey Cain on asunut pitkään Aasian eri valtioissa ja työskennellyt muun muassa ulkomaankirjeenvaihtajana.
Xinjiangin tilannetta käsittelevää kirjaansa varten Cain haastatteli vuosina 2017-2020 noin 170 läntisen Kiinan etnisten vähemmistöjen, kuten uiguurien ja kazakkien edustajia. Suurin osa haastatelluista esiintyy salanimillä, muutoin heidän perheenjäsenensä saattaisivat joutua vaikeuksiin.
Kiinan kommunistinen puolue sai Xinjiangin valtaansa vuonna 1950 ja etenkin 1990-luvulta lähtien alueelle siirtyi kiihtyvää tahtia han-kiinalaisia. Kiina halusi siirtää väestöä ylikuormittuneelta rannikkoseudultaan lännemmäksi.
Yhteiselo ei sujunut ongelmitta, uudisasukkaat pitivät uiguureja sivistymättöminä ja uskonnollisina fundamentalisteina, uiguurien silmissä kiinalaiset taas olivat rahanahneita opportunisteja. Maakunta vaurastui öljytulojen ja rakennusbuumin ansiosta, mutta tulot valuivat pääasiassa kiinalaisille.
Katkeruus johti siihen, että uiguurit alkoivat vähitellen muodostaa kansallista identiteettiään, mikä ilmeni muun muassa mielenosoituksina. Jännitteet purkautuivat laajemmin maakunnan pääkaupungissa Ürümqissä kesäkuussa 2009. Syntyneissä levottomuuksissa kuoli virallisen tiedon mukaan noin 200 ihmistä.
Mellakoiden alkaessa Kiinan keskushallinto reagoi nopeasti, muun muassa internetyhteydet suljettiin, jotta tiedot etnisistä levottomuuksista eivät kulkeutuisi maakunnan ulkopuolelle. Tämän jälkeen viranomaiset aloittivat mittavat rangaistustoimet.
Vuosien 2009 ja 2014 välisenä aikana tuhansia vainon kohteeksi joutuneita uiguurimiehiä lähti Afganistaniin tai Syyriaan taistelemaan ISISin ja vastaavien liikkeiden joukkoihin Heidän toiveenaan oli palata kotiseudulleen ja aloittaa jihad Kiinaa vastaan. Nämä uudet terroristit onnistuivatkin toteuttamaan Kiinassa vuosina 2011-2014 sarjan ammuskeluja, salamurhia, veitsi-iskuja ja he yrittivät myös lentokonekaappausta.
Seurauksena valtion terrorisminvastaiset toimet kiristyivät ennennäkemättömiksi. Kiinan johto päätti, ettei Xinjiang enää jatkossa olisi kapinallismaakunta. Siellä toteutettiin jättiläismäinen ohjelma, jonka tavoitteena oli tukahdutuspolitiikan, kontrollin ja aivopesun avulla täydellinen uskollisuus valtiota kohtaan.
Kaiken kattava kontrolli
Kiina valjasti uusimman teknologian väestön tarkkailemiseen ja kontrollointiin. Valvontakameroita ilmestyi kaikkialla, älypuhelimia ja tietokoneita hakkeroitiin, kauppojen ja koulujen ovilla piti skannata henkilöllisyystodistus. Jokaiselle luotiin myös sosiaalinen luottoluokitus, jossa oli kolme kategoriaa: luotettava, keskiverto tai epäluotettava. Epäluotettavaksi luokitellut päätyivät usein pidätetyiksi tai heidän arkielämänsä vaikeutui huomattavasti.
Monen asuinalueen ympärille rakennettiin aita ja asukkaiden oli näytettävä portilla henkilöllisyystodistuksensa sekä sisään tullessa että ulos mennessä. Terrori-iskujen pelossa kaikkien veitsikauppiaiden täytyi hankkia laite, joka muunsi asiakkaan henkilötodistuksen valokuvan, etnisen taustan ja osoitteen QR-koodiksi, joka kaiverrettiin veitsen terään. Jokaisesta veitsestä selvisi siis ostajan henkilötiedot.
Teknologian lisäksi käytössä oli myös perinteisempiä valvontamuotoja. Xinjiangissa kotitaloudet jaettiin kymmenen talouden ryhmiin ja yksikön päällikkö seurasi tapahtuiko naapurustossa mitään epätavallista.
Vuoden 2017 lopulla hallinto käynnisti uuden ohjelman nimeltään Yhdeksi perheeksi. Siinä noin miljoona puoluekaaderia sijoitettiin asumaan uiguuriperheisiin. Alun perin vain viikon kokeilu muutettiin laajaksi ohjelmaksi, missä hallinnon työntekijät asuivat isäntäperheidensä luona kahden kuukauden välein aina viisi päivää kerrallaan.
Satoja keskitysleirejä
Xinjiangiin perustettiin satoja keskitysleirejä, viralliselta nimeltään pidätyskeskuksia, ammatillisia harjoittelukeskuksia tai uudelleenkoulutuskeskuksia. Vuodesta 2017 alkaen arviolta 1,8 miljoonaa uiguuria ja muita islaminuskoisten vähemmistökansojen jäsentä on joutunut leireille, joissa väitteiden mukaan harjoitetaan kidutusta ja aivopesua. Cainin mukaan sitten holokaustin maailmassa ei ole nähty yhtä suurta etnisiin vähemmistöihin kohdistuvaa internointia.
Leireillä toteutettiin myös uudelleenkoulutusta, johon kuului erikoisia testejä. Eräässä tapauksessa vangit määrättiin istumaan kahden pienoismallipöydän ääreen. Vasemmanpuoleisella pöydällä oli talo sisäpihoineen, kaikki aseteltuna miten sattui. Oikeanpuoleisella pöydällä oli AK-47-rynnäkkökiväärin ja käsikranaatin pienoismallit.
Testissä talo, puut ja pensaat oli tarkoitus panna sellaiseen järjestykseen missä niiden kuuluisi olla, sen jälkeen myös rynnäkkökivääri ja käsikranaatti tuli laittaa oikealla paikalle. Monille selvisi, että jos ollenkaan edes koski leikkiaseisiin, ei suoriutunut kokeesta ja rangaistuksena oli vähintään päivä eristyssellissä, jonka jälkeen koe piti uusia.
Geoffrey Cain: Tutkimusmatka Kiinan valvontakoneiston uumeniin. Suomentanut Riina Vuokko. 352 sivua. Atena Kustannus oy.
JARKKO KEMPPI