Vallitsevan taloustieteen käsityksen mukaan kiristävä talouspolitiikka johtaa negatiiviseen talouskasvuun, jopa suuremmalla kertoimella kuin yksi yhteen.
Paljon huomiota herättänyt Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n pääekonomistin Olivier Blanchardin tutkimus vuodelta 2013 hyväksyttiin talouskeskustelun perustaksi: kun eri maat kiristävät talouspolitiikkaansa samanaikaisesti taantumassa, talouskasvua estävä vaikutus on jopa suurempi kuin on kuviteltu. Samalla kuitenkin Blanchardin tutkimuksenkin syvällisemmät ulottuvuudet haudattiin, kun yksinkertaistettua johtopäätöstä käytettiin poliittisiin tarkoitusperiin osoittamaan talouskurin epäonnistuneen.
Peterson Institute for International Economicsin tutkijat Paolo Mauro ja Jan Zilinsky kritisoivat finanssipolitiikan ja talouskasvun välistä yhteyttä koskevia väittämiä liiasta yksinkertaisuudesta. Yksinkertaisimmillaan on esitetty vain eri maiden tietyn aikavälin rakenteellisen alijäämän muutoksen ja talouskasvun yhteyttä. Tutkijat ovat kirjoittaneet tutkimuksestaan Voxiin.
Esimerkiksi vasemmiston suosiman taloustieteen nobelistin Paul Krugmanin käyttämässä yksinkertaisessa korrelaatiota kuvaavassa regressiomallissa talouskasvun ja rakenteellisen alijäämän supistumisen yhteisvaikutuksen kertoimeksi saadaan -1,25. Tämä tarkoittaisi, että yhden prosenttiyksikön julkisten menojen leikkaus suhteessa bruttokansantuotteeseen tarkoittaisi 1,25 prosentin supistumista bruttokansantuotteeseen.
Finanssikriisi ja Kreikka poikkeuksia
Mauro ja Zilinsky huomauttavat, että tällaiset yksinkertaistukset kuvaavat huonosti talouden toimintaa. Sen sijaan pitäisi tutkia eri ajankohtia, ottaa huomioon selvät poikkeamat datassa, valikoida tutkittavassa datassa käytettävät maat objektiivisesti hyväksyttävin perustein ja ottaa huomioon muut talouskasvuun vaikuttavat seikat.
Useamman muuttujan regressiomallissa Mauro ja Zilinsky ottivat huomioon maan kauppakumppaneiden talouskasvun, kriisiä edeltävän talouskasvun, reaalikorot ja reaalisen efektiivisen valuuttakurssin muutokset.
Yhteys oli tilastollisesti merkitsevä vain tiettyinä ajanjaksoina ja jos selvät poikkeamat (kuten Kreikka) oli sisällytetty dataan. Sen sijaan yhteys ei osoittaudu vakaaksi, kun muuttujien kaikkien kombinaatioiden suhteen testataan yhteyttä.
Tutkimustulos ei tarkoita, etteikö kiristävällä talouspolitiikalla ja negatiivisella talouskasvulla olisi yhteyttä. Se kuitenkin kyseenalaistaa yksinkertaistetun tulkinnan, jossa talouskuri olisi negatiivisen kasvun pääasiallinen selittäjä.
