Sotilassosiologian professori Teemu Tallbergin ja Maanpuolustuskorkeakoulun tutkijan Alisa Puustisen mukaan maanpuolustustahdon mittaaminen on yksinkertaistanut kuvaa suomalaisten suhteesta maanpuolustukseen. Tallberg ja Puustinen kirjoittavat aiheesta Helsingin Sanomien pääkirjoitussivun vieraskynä-kirjoituksessaan.
– Kyselyissä on tutkittu lähinnä aseellisen vastarinnan kannatusta tilanteessa, jossa Suomeen hyökätään, sekä selvitetty puolustusmenoihin, asevelvollisuuteen ja puolustuspolitiikkaan liittyviä mielipiteitä. Tutkimusten valossa suomalaisten suhtautuminen aseelliseen puolustukseen on myönteistä ja nykyjärjestelmää tukevaa, Tallberg ja Puustinen arvioivat.
He kertaavat maanpuolustustahtoa koskevassa keskustelussa esitettävän toisinaan, että yhteiskunnallinen eriytyminen, eriarvoistuminen ja syrjäytyminen ovat uhkia suomalaisten maanpuolustustahdolle.
– Eriarvoistumiskehitys on uhka yhteiskunnan vakaudelle, mutta eriarvoistumisella ei ole suoraa yhteyttä maanpuolustustahtoon. Ennen toista maailmansotaa yhteiskunnalliset jännitteet ja epätasa-arvo olivat Suomessa voimakkaampia kuin nykyisin. Tämä ei kuitenkaan hävittänyt kansallista tahtoa vastarintaan hyökkäystilanteessa.
– Viimeisimmän taantuman, 1990-luvun laman sekä viime vuosikymmenten poliittisten toimien ja yhteiskunnallisen kehityksen on usein tulkittu tuottaneen eriarvoistumista. Perinteisin mittarein tarkasteltuna maanpuolustustahto on kuitenkin pysynyt Suomessa vahvana ja vakaana 1990-luvun alusta saakka.
Tallberg ja Puustinen kertovat, että Maanpuolustuskorkeakoulun Tahto-tutkimusprojektin haastattelut ovat osoittaneet, että maanpuolustus ja maanpuolustustahto merkitsevät eri ihmisille ja Suomessa asuville väestöryhmille eri asioita.
– Vaikka puolustustahto pysyisi pitkällä aikavälillä lujana, sen sisältö muuttuu ajan mittaan. Suomi nähdään puolustamisen arvoiseksi, mutta välttämättä maata ei haluta puolustaa itse: turvallisuuden tuottaminen kuuluu turvallisuusviranomaisille.
Tallbergin ja Puustisen mukaan nykymallinen asevelvollisuus ylläpitää maanpuolustustahtoa, mutta osallistaa aktiivisesti lähinnä miehet turvallisuuden tuottamiseen.
– Halu puolustaa suomalaisia ja suomalaista yhteiskuntaa ei ole sidoksissa vain haluun tai kykyyn tehdä aseellista vastarintaa. Naisten maanpuolustustahto on luja, vaikkei suurin osa heistä osallistu aseelliseen puolustukseen. Siviilipalveluksen suorittaneella tai reservistä eronneella voi olla vahva maanpuolustustahto – riippumatta siitä, haluaako hän puolustaa maata aseellisesti vai ei. Kokonaisturvallisuusajattelun mukaan yhteiskuntaa voi puolustaa muutoinkin kuin asein.