VATT:n johtava tutkija Mika Kortelainen ja erikoistutkija Tanja Saxell toteavat blogissaan, että erityisesti asiakassetelin laajentaminen erikoissairaanhoitoon on herättänyt voimasta kritiikkiä monesta suunnasta.
– Keskeinen huoli liittyi siihen, että uudistuksessa sallittaisiin asiakassetelien kautta yksityinen tuotanto myös erikoissairaanhoitoon, joka vaikuttaisi toimivan nykyiselläänkin jo varsin hyvin. Nähdäksemme kritiikki on ollut aiheellista, mutta valinnanvapauden ja kilpailun roolia siinä ei käsitelty kovin syvällisesti, he kirjottavat.
Kortelaisen ja Saxellin mukaan terveystaloustieteen kirjallisuuden vallitseva näkemys on, että valinnanvapausuudistuksista ja kilpailusta voi olla soveltuvin osin hyötyä myös.
– Suora hyöty saavutetaan, kun potilaat voivat aiempaa paremmin valita omia tarpeitaan vastaavan sairaalan. Tällaiset suorat hyödyt voivat olla sitä suurempia mitä suurempia sairaaloiden väliset erot hoitokäytännöissä ja laadussa ovat.
Epäsuora hyöty Kortelaisen ja Saxellin mukaan saavutetaan, kun kilpailu potilaista kannustaa tuottajia kehittämään palveluidensa laatua ja valikoimaa sekä tehostamaan toimintaansa.
– Huonoja palveluita tuottavat sairaalat voisivat siten menettää asiakkaita, mikä voi luoda paineita palveluiden kehittämiseen. Menestyminen kilpailussa voikin vaatia sairaaloilta esimerkiksi entistä parempien lääkärien palkkaamista, korkeatasoista laitteistoa ja hoitoa sekä parempaa asiakaspalvelua.
Kortelainen ja Saxell toteavat, että valinnanvapaudesta ja kilpailusta voi olla hyötyä erityisesti yleisimpien sairauksien kiireettömässä erikoissairaanhoidossa ja toimenpiteissä, jotka eivät vaadi palveluiden keskittämistä riittävän taidon tai laadun saavuttamiseksi tai erityisen kalliita investointeja laitteistoihin. Tällaisia ovat esimerkiksi rutiininomaiset lonkka- tai kaihileikkaukset.
He jatkavat, että tuotannon keskittäminen julkisiin sairaaloihin tai yliopistosairaaloihin voi sitä vastoin kannattaa esimerkiksi kalliissa ja vaikeassa erikoissairaanhoidossa tai harvinaisten sairauksien hoidossa.
– Tällaisella keskittämisellä voitaisiin saavuttaa tuotannon skaalaetuja sekä pienentää riskiä siitä, että erikoissairaanhoidossa ilmenisi kilpailun vuoksi päällekkäisiä toimintoja tai investointeja, joista potilaat hyötyisivät hyvin vähän suhteessa investointien vaatimiin kustannuksiin.
Julkisessa keskustelussa on esitetty huoli, että asiakasseteli pirstoisi leikkaukset useisiin vähän leikkaaviin yksiköihin ja heikentäisi samalla hoidon laatua. Kortelaisen ja Saxellin mukaan maakunta voisi kuitenkin vaikuttaa hoidon laatuun ainakin kahta väylää pitkin.
– Ensinnäkin maakunta voisi liittää asiakasseteliin kannustinperusteisen osuuden, jonka palveluntuottaja saa silloin kun sen tuottama palvelu on riittävän laadukas. Toiseksi maakunta voisi asettaa asiakassetelillä annettavan palveluntuottajille esimerkiksi palvelujen laatua koskevia ehtoja.
Kortelaisen ja Saxellin mielestä valinnanvapauden roolia erikoissairaanhoidossa pitäisi pohtia ja selvittää rauhassa.
– Aihetta koskevassa julkisessa keskustelussa tulisi kuitenkin mielestämme kiinnittää nykyistä enemmän huomioita valinnanvapauden ja kilpailun hyötyihin erikoissairaanhoidossa – riskien tai kustannusten ohella.
– Mikäli yksityisen palvelutuotannon roolia lisättäisiin, olisi todennäköisesti järkevää rajata palveluita, jotka tulevat asiakassetelin piiriin. Perusterveydenhuollon lailla eteneminen kokeilujen ja siirtymäaikojen kautta olisi myös mielestämme perusteltua, Kortelainen ja Saxell kirjoittavat.