Tutkijat huomauttavat, että yhteisöveron verorasitus ei lankea sijoittajille, vaan työntekijöille.
– Yhteisövero on avotaloudessa pitkälti työn verotusta, mutta toisaalta tehoton tapa verottaa työtuloja, koska se alentaa maan pääomakantaa ja siten työn tuottaman ostovoiman lisäksi tuottavuutta ja palkkatasoa.
Kansainvälisten konsernit voivat itse päättää, mihin maahan ne maksavat veronsa.
– Tämän on arvioitu vähitellen johtavan yhteisöverojen korvautumiseen muilla veroilla, analyysissä todetaan.
Tutkijat toteavat, että kestävä joskin epärealistinen ratkaisu olisi globaali veromalli, jossa verotettaisiin niin sanottuja puhtaita voittoja, eli vaihtoehtoisen turvallisen sijoitustuoton ylittäviä tuottoja. Ennen globaaleja ratkaisuja tutkijat suosittavat pienille maille yhteisöveron veropohjan laajentamista ja asteittaista verokannan alentamista, kuten Suomi on viime aikoina tehnyt.
Muuten suomalainen veropolitiikka ei saa tutkijoilta mairittelevaa palautetta.
VATT kritisoi raportissaan valtion harjoittamaa veropolitiikkaa. Veropolitiikan pitäisi olla johdonmukaista ja ennustettavaa sekä sellaista, että talouden toimintaan kohdistuvat haittavaikutukset olisivat mahdollisimman pienet. Raportissa kysytään heijastuvatko nämä periaatteet viime vuosina harjoitetussa veropolitiikassa.
– Harmi kyllä, eivät heijastu tutkijat toteavat.
Tutkijat esittävät, että veropolitiikka pohjaisi tulevaisuudessa tutkittuun tietoon.
VATT:n analyysin tutkimus- ja kirjoitustyötä on johtanut tutkimusjohtaja Seppo Kari. Kirjoitusryhmään ovat kuuluneet hänen lisäkseen Timo Rauhanen, Essi Eerola,
Tuomas Kosonen, Teemu Lyytikäinen ja Tuukka Saarimaa, ja toimitustyötä teki myös Helinä Hirvikorpi.