– Yhteiskuntatieteilijät alkavat olla yhä enenevässä määrin yhtä mieltä siitä, että meiltä kaikilta aletaan odottaa miellyttävää tai oikeanlaista ulkonäköä. Oikeanlainen ulkonäkö ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihmisen pitäisi olla mahdollisimman viehättävä länsimaisilla kauneusstandardeilla, taloussosiologian dosentti Outi Sarpila sanoo Yle Uutisille.
Hänen mukaansa palvelualoilla ulkonäöstä on tullut vähintäänkin ei-julkilausuttu rekrytointikriteeri. Tietyllä tavalla palvelukulttuuri on koko ajan levinnyt uusille työelämän aloille, Sarpila toteaa.
– Osa tutkimuksesta löytää niin sanotun ulkonäköefektin sekä naisilta että miehiltä. Enemmän on kyllä tutkimusnäyttöä siitä, että ulkonäkö työelämässä on merkittävämpi kriteeri naisten kuin miesten kohdalla, Sarpila sanoo.
Ulkonäköpaineet eivät hänen mukaansa koske vain naisia. Varsinkin sosiaalinen media asettaa miehetkin arvostelulle alttiiksi. Erityisesti nuoret miehet ovat alkaneet panostaa ulkonäköönsä.
Myös painoindeksin yhteyttä palkkaan on tutkittu paljon. Siitä on Sarpilan mukaan hieman ristiriitaisia tuloksia, onko painon ja palkan yhteys miehillä ja naisilla samanlainen.
– Jotkut tutkimukset löytävät sen vain naisilta, toiset tutkimukset sekä naisilta että miehiltä. Vaikuttaa selvästi siltä, että painosta on muodostunut yksi syrjintäperuste työmarkkinoilla.
Sarpilan mukaan kuvan liittämisestä mukaan hakemukseen on muodostunut lähes vaatimus.
– Jos kuvaa ei ole, aletaan ihmetellä, mikä ihmisessä on vialla.
– Ulkonäöstä on tullut merkittävä osa elämäämme. Me myös sovellamme erilaisia ulkonäkövaatimuksia muihin ihmisiin. Ulkonäköön kohdistuva kulutus lisääntyy, sen tärkeys arvona on jonkin verran kasvanut suomalaisessa yhteiskunnassa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tätä kehitystä vielä voisi pysäyttää. Jos me emme halua päätyä ulkonäköyhteiskunnaksi, jossa ulkonäkö tietyllä tavalla alkaa määritellä kaikkea ja kaikkia, korjausliikkeitä voi vielä tehdä, Sarpila sanoo Ylelle.