Tutkimuksen mukaan suomalaiskäsissä on 567 000 hehtaaria EU:n ulkopuolella sijaitsevaa maata. Alue vastaa pinta-alaltaan noin neljän Ahvenanmaan kokoista aluetta tai kahta kolmasosaa Uudenmaan maakunnasta.
Suomalaisia enemmän maita omistavat EU-maista vain Iso-Britannia, Ranska ja Italia. Esimerkiksi Ruotsilla, Tanskalla tai Saksalla on huomattavasti vähemmän omistuksia. Tiedot ilmenevät Euroopan parlamentin tilaamasta tutkimuksesta.
Helsingin yliopiston kehitysmaatutkijan Markus Krögerin mukaan isojen maaomistusten määrittely maakaappauksiksi ei ole liioittelua. Hän kuvaa Suomen roolia maailmanlaajuisessa metsätaloudessa suuremmaksi kuin meillä osataan kuvitella.
– Suomea voidaan metsätaloudessa pitää jopa pienimuotoisena imperiumina. Vaikka Suomi on pieni maa, se toimii tällä sektorilla kuin jokin hegemoninen valtio globaalisti, Kröger sanoi.
Kröger on vuodesta 2004 tutkinut suomalaisyhtiöiden maanhankintaa Etelä-Amerikassa. Hänen mukaansa perusongelma on paikallisyhteisöjen jääminen jalkoihin.
– Suurin ongelma on se, että valtio antaa pois maita, joita paikallisyhteisöt ovat käyttäneet iät ja ajat, Kröger sanoi.
Pörssiyritysten tulee ilmoittaa omistuksensa vuosittain. Krögerin mukaan omistussuhteet ovat kuitenkin niin monimutkaisia, että kaikki omistukset eivät tule ilmi. EU-tutkimuksessa mainitut luvut voivat olla vain jäävuoren huippu.
EU-tutkimus listaa mukaan Stora Enson ja UPM:n suoraan tai välillisesti omistamat plantaasit Uruguayssa, joilla kasvatetaan puuta yhtiöiden kahden sellutehtaan raaka-aineeksi. Lisäksi Stora Ensolla on kartonkitehdas ja iso puuplantaasi Kiinassa. Brasilian-tehdas Veracel on yhteisyritys paikallisen Fibria-yhtiön kanssa ja Uruguayn-tehdas yhteisyritys chileläisen Araucon kanssa.
Suomalaisille metsäyhtiöille Latinalainen Amerikka on ollut viime vuosina taloudellinen jättipotti. Suomalaisomistuksessa olevat alueet ovat lähinnä isoja puuplantaaseja, pääasiassa eukalyptusta.