Valko-Venäjällä käytiin aiemmin elokuussa presidentinvaalit, joiden tuloksen maan istuva presidentti Aljaksandr Lukašenka on riippumattomien arvioiden mukaan räikeästi väärentänyt omaksi edukseen. Maan keskeisimmissä kaupungeissa Lukašenkan vastaiset protestit ovat jatkuneet jo useita viikkoja.
Venäjän presidentin Vladimir Putinin reaktiot olivat aluksi odottavia. Nimekkään brittitutkijan Keir Gilesin mukaan Kreml näyttää kuitenkin nyt päätyneen tukemaan Lukašenkaa välttääkseen tilanteen, jossa tämän mahdollista seuraajaa ei voitaisi ennakoida.
– Niin kauan kuin laajamittaiset protestit jatkuvat toistuvista tukahduttamistoimista huolimatta, turvallisuus- ja asevoimien Lukašenkalle antama jatkuva tuki on kriittinen edellytys sille, että hän kykenee säilyttämään valtansa, brittiläisen Conflict Studies Research Centren johtaja ja perinteikkään Chatham House -instituutin konsultoiva tutkija Giles sanoo Viron kansainvälisen puolustus- ja turvallisuuskeskuksen (ICDS) julkaisemassa artikkelissa.
– Venäjä ei tarvitse avointa hyökkäystä eikä alueiden haltuunottoa kyetäkseen Valko-Venäjän poliittiseen painostamiseen. Muut toimenpiteet – niin ystävälliset kuin epäystävälliset – perustuvat kauan sitten luotuun naapurimaihin kohdistuvan vaikuttamisen pelikirjaan, Giles toteaa.
Valmius myös sotatoimiin
Pehmeän keinovalikoimansa puitteissa presidentti Vladimir Putinin hallinto on Gilesin mukaan tukenut Lukašenkan hyväksi tapahtuvaa informaatiovaikuttamista paitsi Valko-Venäjän omien kansalaisten, myös ulkomaailman suuntaan.
Valko-Venäjän valtiollisen median lakkoon menneitä toimittajia on korvattu venäläisillä. Samaa aikaan ulkoministeri Sergei Lavrov on asettunut tukemaan väitteitä, joiden mukaan Lukašenkan vastaisella oppositiolla olisi radikaali Venäjää vastustava ohjelma.
Pehmeiden konstien rinnalla Kreml valmistautuu Gilesin mukaan myös kovempaan skenaarioon, jota Lukašenka on viime viikkoina määrätietoisesti maalaillut.
– Lukašenka on ajanut voimallisesti narratiivia, jonka mukaan Valko-Venäjään kohdistuu Puolan ja Liettuan vastaisilla rajoillaan ulkoinen aggressio, johon liittyy ulkovaltojen pyrkimys maan horjuttamiseen värivallankumousta läntisellä Grodnon alueella ruokkien, hän sanoo.
Lukašenka ja puolustusministeri Viktor Hrenin ovat jo aiemmin varoitelleet sotilaallisesta konfliktista ja maan ajautumisesta sisällissotaan.
Liettua ja Puola ovat reagoineet Valko-Venäjän väitteisiin ilmoittamalla, että niiden asevoimilla ei ole meneillään mitään tavanomaisesta poikkeavaa toimintaa. Myös läntinen puolustusliitto Nato on osaltaan torjunut puheet joukkojen keskittämisestä alueelle.
Samaan aikaan, kun huomio keskittyy Valko-Venäjään, Venäjän Kaliningradissa toteutetaan Gilesin mukaan kiivasta harjoittelua laivaston ja panssarijoukkojen voimin.
– Molemmin puolin lisääntynyttä aktiviteettia on syytä seurata tarkoin, jotta voidaan valmistautua tai varautua suojaamaan odottamatonta liikettä. Puolan ja Liettuan raja-alueiden on oltava keskeisen huomion kohteena, Giles sanoo.
Jos Lukašenka kokee asemansa entistä uhatummaksi, aseellinen provokaatio esimerkiksi Liettuan rajalla käy hänen mukaansa entistä mahdollisemmaksi.