Tämä näkyy muun muassa kulttuurintutkimuksessa tieteen puolella ja vaikka gallup-tutkimuksissa, jotka mittaavat ihmisten uskomuksia. Suomalaiset esimerkiksi vastaavat hyvin pessimistisesti kysymyksiin vaikkapa ikäodotteista tai työttömyydestä. Yltiöoptimisteja on vähän verrattuna yltiöpessimisteihin.
Uschanovin mukaan kulttuurinen optimismi alkoi taittua 1960-luvun lopulla. Siihen vaikutti pitkän taloudellisen nousukauden katkeaminen, öljykriisi, mutta myös etäisyys toisesta maailmansodasta. Uschanovin mukaan toinen maailmansota aiheutti kulttuurisen kipukynnyksen nousun kokonaisen sukupolven ajaksi. Tylsäkin arki näyttäytyi sodan kokeneelle sukupolvelle parempana, kuin sota. Mutta 1970-luvun nuoriso ei kokenut enää samaa kiitollisuutta rauhan ajasta ja entistä pienemmät asiat aiheuttivat tyytymättömyyttä.
Uschanov löytää myös muita syitä pessimismin kasvuun, muun muassa evoluutiosta. Hänen mukaansa pessimismi ei kuitenkaan ole merkki länsimaisen kulttuurin rappiosta. Hänen mukaansa pessimismi on suhteellisuudentajuttomuutta, johon monet kulttuuriset ja psykologiset tekijät meitä voimakkaasti rohkaisevat.
Tutkijan mielestä pessimismi on kuitenkin voitettavissa, mistä hänen mukaansa on osoituksena optimismi länsimaissa toisen maailmansodan jälkeen ja tällä hetkellä optimismi länsimaiden ulkopuolella.
Uschanovilta ilmestyy ensi vuonna kulttuuripessimismiä käsittelevä kirja, jonka työnimenä on Kulttuuripessimismin nousu 1965–2015.