Terveydenhuoltokeskustelussa on Johanna Ahola-Launosen mukaan juuri nyt länsä yksilön vastuuta korostava poliittinen trendi, jossa keskitytään vahvemmin yksilöön ja vähemmän ympäröiviin seikkoihin.
Helsingin yliopiston bioetiikan ja yhteiskuntafilosofian väitöskirjatutkija Ahola-Launosen mukaan tämä näkyy terveydenhoitokeskustelussa varsinkin kroonisissa sairauksissa, jotka liitetään elintapoihin – ennen kaikkea ruokavalioon, liikuntaan, alkoholinkäyttöön ja tupakointiin.
– Yksilön elintavat nähdään hänen omina valintoinaan. Tämä ajatustapa tuottaa ajatuksen siitä, että ihminen olisi vastuussa sairauksistaan – ja että olisi epäreilua, että ”oikein” valitsevat joutuvat kustantamaan ”väärin” valitsevien hoitokuluja, tutkija kirjoittaa Lääkärilehden näkökulma-kirjoituksessaan.
Hänen mukaansa yksikön vastuuta korostavassa ajattelussa unohdetaan, että ”oikeat” valinnat ovat yksille helpompia kuin toisille.
– Elintapoihin ja arkeen vaikuttavat omien valintojen lisäksi monet kulttuuriset, taloudelliset, sosiaaliset ja biologiset taustatekijät ja olosuhteet, Johanna Ahola-Launonen toteaa.
Hänen mukaansa ei voida sanoa ainakaan yksioikoisesti, että ihminen valitsee elämäntapansa ja on sen vuoksi vastuussa niiden mahdollisesti aiheuttamista sairauksista.
Ahola-Launonen nimittää mielestään ysinkertaistavaa ajatusmaailmaa terveysmoralismiksi. Hänen mukaansa siinä ajatellaan, ”että koska minäkin pystyn tarvittaessa elämään vähällä rahalla, lenkkeilemään ilmaiseksi ja valmistamaan edullista kotiruokaa, tuon toisenkin pitäisi pystyä”.
– ”Toisen” kokonaistilanteesta ei kuitenkaan tiedetä kaikkea. Esimerkiksi taloudellinen niukkuus ja epävarmuuden tuoma stressi verottavat sellaista mielen kapasiteettia, joka toisella jää vapaaksi juureskeittojen suunnitteluun ja ulkoilupäätöksiin, hän sanoo.
Miksi vastuu koskee tiettyjä elämäntapoja?
Terveysmoralismi on tutkijan mukaan haitallista terveydenhuollossa sikäli kuin se aiheuttaa yksilöä syyllistävää leimaamista.
– ”Nyt vain liikut enemmän ja syöt enemmän kasviksia” ei ehkä auta potilasta, vaan voi ennemmin heikentää luottamusta hoitohenkilökuntaa kohtaan, jos potilaan tilanne on monimutkaisempi eikä tällainen yksinkertainen päätös ole saavutettavissa sillä hetkellä.
Johanna Ahola-Launosen mukaan lihavuutta koskevissa tutkimuksissa on havaittu leimaavaa käytöstä terveydenhuollon taholta.
– Kaikki ongelmat nähdään lihavuudesta johtuviksi ja lihavuus nähdään vain yksilön valintojen piiriin kuuluvaksi seikaksi, hän toteaa.
Ahola-Launosen mukaan voidaankin kysyä, miksi vastuuasia tuntuu koskevan nimenomaan tiettyjä elintapoja. Hän nostaa esimerkkinä esiin urheiluvammat ja onnettomuudet.
– Yhtä lailla (tai yhtä vähän) omalla vastuullaan ja valinnoillaan ihmiset myös lähtevät autoilemaan ja kolaroivat, kävelevät huonoilla kengillä liukkaalla ja kaatuvat, ja saavat nilkkavammoja juoksulenkillä.
– Harvalle tulisi kuitenkaan mieleen ajatella, että on epäreilua, että muut joutuvat osallistumaan näiden valintojen tuomien vammojen tai sairauksien hoitokustannuksiin.
Tutkijan mielestä leimaaminen ja ”syyllisten pakonomainen etsiminen” ei edistä ihmisten mielekästä elämää ja vastuunkantoa.
Lue myös:
Hyvinvointivaltio voi muuttua rajusti – ”Vapaamatkustus on pian pelkkä muisto”