Kunta- ja palvelurakenneuudistuksissa lähipalvelut ja paikallistuntemus ovat selkeästi vaarantuneet, sanotaan Sininauhaliiton tutkimusraportissa. Raportin tehneen YTT, tutkija Päivi Kivelän mukaan maaseudulta löytyy runsaasti esimerkkejä ihmisistä, jotka eivät saa tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluita.
– Vaikka puhutaan lähipalveluiden turvaamisesta, osa ihmisistä jää suorastaan heitteille, sanoo Kivelä.
Hänen tutkimuksensa pohjaa laajaan haastatteluaineistoon julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin työntekijöiden kanssa. Tutkimuksessa on haastateltu myös sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakkaita. Tutkimushaastattelut on tehty Savossa, Satakunnassa ja Hämeessä.
– Työntekijät todistavat kehitystä, jossa vahva ylätason organisaatiouudistuksiin panostaminen ja palvelujen keskittäminen sekä samaan aikaan toteutettavat paikallisiin sosiaalipalveluihin kohdistetut leikkaukset aiheuttavat ihmisten ongelmien pahenemista. Tämä puolestaan lisää kalliiden erikoispalveluiden tarvetta, Kivelä sanoo.
Kivelän mukaan julkisen sektorin ruohonjuuritason työntekijöiden paikallinen läsnäolo on selkeästi heikentynyt sivutaajamissa ja haja-asutusalueilla. Kunnan viranhaltijoiden saavutettavuus ja mahdollisuus kohdata heitä kasvokkain on selkeästi vähentynyt.
Etenkin yksinäisten vanhusten sekä päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten auttamiseen onkin tarve kehittää uudenlaisia paikallisia toimintatapoja. Tutkimuksessa esitetään, että palvelujen etääntyessä kuntien pitäisikin panostaa yhteistyöhön ja verkostoitumiseen eri sektoreiden työntekijöiden kanssa.
Näin esimerkiksi seurakuntien, yritysten ja järjestöjen työntekijöiden paikallistason osaamista voidaan hyödyntää. Heillä on usein alueen ja ihmisten tuntemusta, mikä voidaan yhdistää tiiviiseen tiedonvaihtoon ja etsivään työotteeseen.
– Kuntien pitääkin osata harvaan asutulla maaseudulla hyödyntää alueen järjestöjä, yrittäjiä ja seurakuntia, Kivelä painottaa.
Tutkimuksessa kerrotaan myös esimerkkejä onnistuneesta kuntien, seurakuntien, yritysten ja järjestöjen paikallisesta yhteistyöstä. Pääosa tutkimuksessa haastatteluista hyvinvointityön ammattilaisista kokee kuitenkin, että kunnissa resurssit eivät kohdistu oikein.
– Erityisesti asukaslähtöinen, syrjäytymistä ja palvelutarpeiden muodostumista ennalta ehkäisevä verkostoyhteistyö on jäänyt vailla arvostusta ja taloudellisia resursseja, Kivelä sanoo.
– Työntekijät turhautuvat ja uupuvat työssään, koska he näkevät, mihin Suomessa harjoitettu yhteiskuntapolitiikka ja sosiaalipalveluiden äärimmäinen tehostaminen johtaa kuntalaisten arjessa, hän jatkaa.
Epäluottamusta
Myös monet muut ruohonjuuritason toimijat ilmaisevat tutkimuksessa syvää epäluottamusta niin kunnallista keskushallintoa kuin valtakunnallista päätöksentekoa kohtaan. Huomattavalta osalta maaseutuväestöltä puuttuu tietoa kaikille kansalaisista kuuluvista perusoikeuksista, kuten oikeudesta sosiaaliturvaan.
Kivelän mukaan monilla pitkien etäisyyksien päässä asuvilla on monenlaisia fyysisiä, psyykkisiä ja taloudellisia liikkumisen esteitä. Esimerkiksi vakavasti toimintarajoitteisille päihdeongelmaisille ihmisille käytännössä ainoa avun lähde saattaa olla hyväntekeväisyys tai sattumanvarainen vertaistuki.
– Näyttää siltä, että kaikkein helpointa on säästää niiden kuntalaisten palveluista, jotka eivät osaa vaatia mitään tai pitää puoliaan, vaikka heidän tarpeensa olisi suurin. Maaseudulla onkin suuri tarve etsivään työhön ja palveluiden ääreen saattamiseen,
Raportti Syrjässä syrjäytyneet julkaistiin perjantaina Kuopiossa. Sininauhaliitto on valtakunnallinen, kristillistä päihdetyötä tekevien järjestöjen keskusliitto.