Äitiysvapaata sai vajaan kuukauden 1960-luvulla. 1970-luvulta alkaen ryhdyttiin tietoisesti tukemaan äitiyden ja työssäkäynnin yhdistämistä. Syntyvyys on kuitenkin laskenut 1800-luvun nälkävuosien tasolle.
Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksella työskentelevän tutkijan, filosofian tohtori Päivi Vuorinen-Lampilan mukaan syitä pohdittaessa huomiotta on jäänyt, että äitien työssäkäyntiä tukeviksi tarkoitetut etuudet ovat alkaneet kääntyä naisia vastaan.
– Väitöskirjani mukaan sukupuolten väliset erot korkeakoulututkinnon suorittaneiden työllistymisessä ja työelämässä saavuttamissa tuloksissa olivat selvät. Miehet työllistyivät sujuvammin ja saavuttivat kautta linjan paremmat tulokset työelämässä kuin saman tutkinnon suorittaneet naiset, Päivi Vuorinen-Lampila kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipideosastolla.
Sukupuolten erot näyttivät kasvaneen heikossa työmarkkinatilanteessa, joka vallitsi ennen meneillään olevaa noususuhdannetta.
Väitöstutkimuksen mukaan työllistymisongelmia kohtasivat etenkin yksityiselle sektorille rekrytoivilta aloilta valmistuneet naiset. Yksityisissä yrityksissä työnantajat arvioivat joskus hyvin tarkasti rekrytoinnin oheiskustannuksia.
Jotkut kertoivat, että työnantaja oli pitänyt parisuhteessa elävän, synnytysikäisen naisen palkkaamista ”kalliina riskinä”. Siitä olisi seurannut kustannuksia ja poissaoloja äitiysvapaiden ja lasten sairastelun vuoksi.
– Näin kokeneet kertoivat hävinneensä rekrytoinnissa sinkuille ja miehille.
Miesvaltaisella teknillisellä alalla naiset kohtasivat myös ennakkoluuloja sukupuolensa vuoksi.
– 2010-luvun lopun työelämässä joidenkin yritysten arvot näyttävät varsin kovilta ja lapsivastaisilta. Työnantajia voi perustellusti haastaa kantamaan yhteiskuntavastuutaan tukemalla perheitä ja lasten saamista. Lyhytnäköinen oman yrityksen edun puntarointi näyttää muodostuvan yhdeksi alhaisen syntyvyyden syyksi, Vuorinen-Lampila kirjoittaa.