Ukrainan kriisillä on ollut jo nyt merkittäviä vaikutuksia Suomen talouteen. Venäjän asettamien pakotteiden suorat vaikutukset kasvuun ovat kuitenkin vain prosentin kymmenyksen luokkaa. Vaikutus kohdistuu kuitenkin lähes yksinomaan maidontuottajiin, joiden yrittäjätulo voi pienentyä jopa kaksinumeroisen prosenttiluvun riippuen pakotteiden kestosta.
Koko kansantalouden kannalta merkittävämpi vaikutus tulee Venäjän talouden heikentymisestä kriisin aiheuttaman epävarmuuden seurauksena. Lisäksi Suomen vienti ei vähene kriisin seurauksena ainoastaan Venäjälle vaan myös Saksa ja muut tärkeät vientimaat kokevat takaiskuja. Euroalueen sisäisestikin hauras talouskasvu ei kestä ulkoisen toimintaympäristön takaiskuja.
Kriisin taustalla on sekä Venäjän hallitsevan eliitin tarve demonstroida kansalaisille poliittisen liikehdinnän ikävästi seurauksista että pyrkimys palauttaa Venäjän pahasti rapistunut suurvalta-asema kansainvälisessä politiikassa. Alueellisen suurvallan asemaan päästessään Venäjä voisi omilla toimillaan määrittää lähialueittensa valtioiden politiikan sisältöjä.
Vaikka kriisin täsmällisen ajankohdan määritti Maidan-aukion poliittinen liikehdintä, taustalla on myös Venäjän ja euroalueen talouskehitys tai tarkemmin sanoen kehityksen puute.
Venäjän talouden potentiaalinen kasvuvauhti ilman öljynhinnan nousua on Venäjän kehitystasolla olevalle maalle hyvin hidas. Useita vuosia paikallaan polkenut öljyn hintakehitys sai Venäjän talouden kasvun hidastumaan merkittävästi jo viime vuoden puolella. Hidastuva talouskasvu olisi lisännyt vallassa olevan hallinnon epäsuosiota ilman ulkoisen uhkan tuomaa kansallistunteen nousua.
Toisaalla euroalue on kokonaisuutena kehittynyt koko kuluvan vuosikymmenen poikkeuksellisen huonosti. Euroalueen taloudellisten ja poliittisten instituutioiden heikkous yhdistettynä huonoon talouskehitykseen tekee EU:sta Venäjän näkökulmasta heikon toimijan myös turvallisuuspolitiikan saralla.
EU:n päätöksentekokyky on kuitenkin ollut varmasti Venäjälle yllätys. Sisäisten riitojen riivaama EU on pystynyt tiivistämään rivinsä. EU:n ulko-ovelle matkalla oleva Iso-Britanniakin on ollut mukana yhteisessä EU-rintamassa.
Venäjän ilmeinen taktiikka on pyrkiä käyttämään omaa vaikutusvaltaansa EU:n jäsenmaiden sisäisen ja keskinäisen yhtenäisyyden rikkomiseen. Jotta tältä vältytään, EU:n yhteisesti sovitun politiikan taloudellisia kustannuksia pitää jakaa yhteisesti sekä EU:n että jäsenmaiden sisällä. Konkreettisena politiikkatoimena tämä tarkoittaa Venäjän asettamien pakotteiden kompensoimista niistä eniten kärsiville sekä EU:n että Suomen sisäisin toimin.
Tilanteen normalisoinnin kannalta olennaisia eivät ole talouspakotteet sinällään, vaan kyky toimia yksituumaisesti. Yhtenäinen EU on siinä määrin voimakas toimija, että Venäjän hyvin rajalliset resurssit rakentaa omavaltaisin käytännöin alueellisen suurvallan asemaa tulevat lopulta ilmi. Tähän voi kulua aikaa tovi jos toinenkin, ja siitä voi seurata taloudellisia menetyksiä ennen kaikkea heikon talouskehityksen kautta. Talouskasvu on kuitenkin ainoastaan yksi väline kansalaisten hyvinvoinnin parantamiseen.
Kansalaisten hyvinvoinnin kannalta turvallisuus on merkittävästi tärkeämpi hyvinvoinnin lähde kuin lyhyen aikavälin taloudellinen menestys.
Markus Lahtinen on Pellervon taloustutkimuksen tutkimusjohtaja.