Ulkopoliittisen instituutin tutkija Henri Vanhanen korostaa, että Suomen on tärkeä ymmärtää tulevien Nato-liittolaistensa strategista ajattelua. Vanhanen vieraili alkuviikosta Turkissa Ulkopoliittisen instituutin matkalla yhdessä laitoksen johtajan Mika Aaltolan kanssa. Sieltä Vanhanen jatkoi vielä Unkariin, jossa hän on tavannut poliitikkoja ja tutkimuslaitosten väkeä.
– Siitä voidaan olla montaa mieltä, miten näitä maita johdetaan. Se ei muuta kuitenkaan tosiasiaa, että tulemme olemaan Turkin ja Unkarin kanssa strategisessa liittoumassa. Silloin on tärkeä ymmärtää, miten nämä maat kokevat turvallisuus- ja puolustuspolitiikan. Heidän toimintaympäristönsä poikkeaa kuitenkin paljon meistä. Suomellahan on käytännössä vain yksi selkeä turvallisuuspoliittinen uhka ja se on Venäjä, Vanhanen kommentoi Verkkouutisille matkojen antia puhelimitse Unkarista, jossa hän oli vielä paraikaa.
Ulkopoliittisen instituutin Turkin-matka on ehtinyt nostattaa julkisuudessa jonkinasteisen kohun liittyen etenkin johtaja Mika Aaltolan tviiteissään esiin nostamiin skenaarioihin Suomen ja Ruotsi Nato-prosessien eriyttämisestä.
– Ulkopoliittisen instituutin tehtäviin – jotka eduskuntakin on hyväksynyt – kuuluu tuottaa tietoja ja tutkimusta päättäjille ja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, Vanhanen kommentoi asiaa.
– Sellaiset puheet, että tutkijat eivät voisi ottaa kantaa aiheisiin, joiden parissa työskentelevät tai että yritettäisiin asettaa tähän liittyen rajoja tai kaventaa mahdollisuuksia ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun – tästähän meillä on kokemusta kylmän sodan ajalta. Jokainen voi tietysti miettiä, olivatko asiat silloin paremmin kuin nyt, hän jatkaa.
Vanhanen näkee kohun taustalla myös väärinymmärrystä ja korostaa hänen ja Aaltolan pyrkineen kuvaamaan ja analysoimaan lähinnä sitä, miten Turkissa Suomen ja Ruotsin Nato-prosesseihin suhtaudutaan.
Valtiojohdolla tarkan diplomatian paikka
Mitä tulee Turkin turvallisuuspolitiikkaan, maan vahvasti esillä pitämän terrorismikysymyksen on katsottu palvelevan puhtaasti maan johdon vaaliagendaa.
– Tämä on varmasti osin näin, mutta keskusteluissa välittyi aika vahvasti myös se, että terrorismi on aito huoli Turkin hallinnolle.
Vanhasen mukaan tämä kytkeytyy myös Turkin ajatteluun suhtautumisessa Ruotsin Nato-jäsenyyteen.
– Turkissa toistui näkemys siitä, että maan näkökulmasta Suomi saattaisi olla tässä tilanteessa Ruotsia valmiimpi Natoon ja Turkin ratifioitavaksi.
– Suomen käteen yritetään pelata mustaa korttia toteamalla, että Turkki olisi valmis harkitsemaan ja mahdollisesti edistämään Suomen Nato-jäsenyyttä, jos Suomi antaisi ymmärtää maan olevan valmis etenemään eri tahtia Ruotsin kanssa. Näitä puheita on kuitenkin tulkittava kriittisesti. Viime keväänähän Turkin johto antoi ymmärtää, ettei Suomen kohdalla olisi ongelmaa ja lopulta tilanne oli päinvastoin. Viime kädessä Ankara kuitenkin päättää, milloin se haluaa ratifioida ja tämän päätöksenhän he voisivat tehdä milloin vain.
–Ruotsia ei välttämättä olla ratifioimassa pian. Sellainen mielikuva syntyi.
Vanhanen arvioi, että Suomessa poliitikoilla ja valtiojohdolla on tarkan diplomatian paikka, kuinka seuraavaksi aiotaan edetä. Vanhanen on itse kannattanut, että Suomessa Nato-lainsäädäntö tehtäisiin valmiiksi jo ennen vaaleja. Myös eduskunnassa poliittiset puolueet ovat kallistumassa tähän.
Jos Nato-ratifiointi tehtäisiin Suomessa jo valmiiksi pöytälaatikkoon, Vanhasen mukaan tämä johtaisi käytännössä siihen, että kun puuttuvat ratifioinnit Turkilta ja Unkarilta saadaan, Suomesta tulisi Naton jäsen.
Turkilla aikeilla vaikutusta Unkariin
Vanhasen mielestä keskustelu Suomen ja Ruotsin eritahtisuudesta on noussut julkisuudessa paikoin kohtuuttomiin mittasuhteisiin.
– Jos Suomi hyväksytään Natoon nyt keväällä ja Ruotsi pääsee sinne Vilnan huippukokoukseen mennessä tai tämän vuoden loppuun mennessä, tässä puhutaan muutamien kuukausien välisistä eroista. Mikään ei viittaa siihen, että tässä puhuttaisiin vuosien eroista.
Turkin lisäksi myöskään Unkari ei ole toistaiseksi vielä ratifioinut Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksiä.
Unkarin parlamentti on palaamassa joulutauolta 27. helmikuuta. Maaliskuussa agendalla on iso osa EU-lainsäädäntöä liittyen muun muassa oikeusvaltiokysymyksiin, mikä vaikuttanee myös Suomen ja Ruotsin ratifiointiaikatauluun.
– Todennäköisesti ratifiointikysymys ei tule ihan heti siihen kärkeen.
Unkarissa on myös painotettu, etteivät he halua olla Nato-ratifiointien suhteen viimeisiä. Tämä näkemys on Vanhasen mukaan edelleen voimassa. Hän korostaa, että ”Ilmassa on kuitenkin erilaisia skenaariota” ja sillä voi olla myös vaikutusta, mitä Turkin päässä tapahtuu.
Jos Turkki olisi valmis ratifioimaan vain Suomen, Vanhasen mukaan ei voi olla täyttä varmuutta, miten tämä vaikuttaisi Unkarin arvioihin.