Suomen taloudessa on viime viikkoina alkanut vihdoinkin näkyä myös myönteisiä merkkejä. Esimerkiksi Akava Worksin tuoreessa talousennusteessa mainitaan, että ankeuden keskellä on myös hyvällä tolalla olevia tosiasioita, kuten nimellispalkkojen hintoja nopeampi nousu, joka vahvistaa kotitalouksien kulutusmahdollisuuksia. Lisäksi korot ovat alentuneet ja lainakannan keskikorko jatkaa laskemistaan, mikä myös vahvistaa ostovoimaa ja tukee asuntokaupan piristymistä. Ja kolmas positiivinen signaali on rakennusalan jyrkän taantuman päättyminen.
Yllä kuvattu on erittäin merkittävää, sillä maailmanpolitiikan käänteet ovat nopeita, ja ne ovat yhä edelleen valitettavasti Suomen kannalta useammin lannistavia kuin kannustavia. Kansakunnan toimintakykyyn pitää kuitenkin investoida myös vaikeina aikoina, tai jopa erityisesti juuri silloin.
Tämä hallitus on luvannut tekevänsä sellaista säästö- ja veropolitiikkaa, joka auttaa Suomen talouden kasvuun. Monia palkansaajille raskaita työelämään vaikuttavia päätöksiään hallitus onkin perustellut työn tarjonnan lisäämisellä ja uuden työvoiman palkkaamisen helpottamisella. Niiden pitäisi lisätä kokonaispalkkasummaa. Yhteisöveron alennuksen puolestaan toivotaan päätyvän ainakin osin investointeihin – ja toisaalta houkuttelevan myös ulkomaista pääomaa Suomeen. Tuorein tes-kierros toteutui hallituksen kannattaman vientivetoisen mallin mukaisesti.
Onnistuessaan nämä toimet auttavat Suomea pois taloudellisesta alakulosta. Niiden lisäksi on kuitenkin vielä yksi asia, joka kaikkein parhaiten palauttaa Suomen takaisin reippaan kasvun uralle.
Kysymys on luonnollisesti tuottavuuden kasvusta. Toisin kuin tämän vuosikymmenen politiikkatoimet, jotka ovat lähinnä reagoineet – usein pakosta toki – ympäröivään todellisuuteen, tuottavuuden kasvu mahdollistaa proaktiivisen toiminnan yhteiskunnan parhaaksi, koska se lisää resursseja kasvattamalla kokonaisuutta.
Nopeimmin tuottavuuteen voidaan vaikuttaa työpaikoilla tekemällä uudistavia investointeja. Yhteiskunnan tasolla kyse on kuitenkin enemmän ihmisistä, heidän osaamisensa ylläpitämisestä ja varsinkin kehittämisestä niin, että Suomi ja suomalaiset yritykset pystyvät toimimaan maailmanmarkkinoilla mieluummin omilla kuin muiden ehdoilla.
Osaamiseen voi panostaa ainakin kahdella tavalla. Ensinnäkin koulutukseen ylipäätään tulee panostaa riittävin ja vakain resurssein pitkäjänteisesti yli hallituskausien. Lisäksi kouluttautumisen niin työn ohessa kuin työttömänäkin pitäisi olla mahdollisimman jouhevaa. Toiseksi työhyvinvointi pitäisi nähdä investointina tuottavuuteen, sillä arvokkaasti kohdeltu työvoima motivoituu myös tuottavuustoimiin. Valitettavasti juuri näitä tuottavuuden parantamiseen viittaaviakaan uudistuksia emme ole nähneet pariin vuoteen. Tässä olisikin hallitukselle yksi matalalla roikkuva hedelmä poimittavaksi!
Tällä hetkellä työmarkkinoiden ulkopuolella on valtava määrä osaajia ja osaamista. Jos ja kun talouden suunta tästä alkaa kääntyä ja työvoiman kysyntä elpyä, yrityksillä on oiva mahdollisuus päivittää omaa työkalupakkiaan vastaamaan työelämän tuleviin taitovaatimuksiin.
Suomalaiset yritykset nousevat tai kaatuvat tuottavuutta vahvistavan osaamisen mukana. Kiitettävän moni yritys haluaa kilpailla kansainvälisillä markkinoilla, eikä niiden kannata jättää huomiotta tällä hetkellä vapaana olevaa kapasiteettia ja sen potentiaalia.
Ne yritykset, jotka eivät ole hereillä nyt, voivat lopulta jopa jäädä ilman tarvitsemaansa työvoimaa. Tai toisin sanoen: vaikka yleinen tilanne onkin nyt valju, siinä on kuitenkin paljon positiivisia mahdollisuuksia eteenpäin katsoville yrityksille ja palkansaajille. Ne vain pitää uskaltaa käyttää hyödyksi nyt, riittävän ajoissa.
