Viime viikolla tuli kuluneeksi kahdeksan kuukautta siitä, kun helsinkiläinen Teatteri Toivo jätti Hämeenlinnan Hallinto-oikeuteen valituksen rajoituspäätöksistä, joita Aluehallintovirasto teki 14.6.2021 ja 6.7.2021 koskien kokoontumisvapautta.
– Tähän päivään mennessä prosessi Hallinto-oikeudessa ei ole liikahtanut eteenpäin vastaanottokuittausta enempää, toteaa Teatteri Toivon vastaava tuottaja Juuso Liukkonen tiedotteessaan.
Hän sanoo, että tulevaisuudessa on vain ajan kysymys, milloin yhteiskuntamme kykyä suojella itseään tartuntataudilta koetellaan jälleen.
– Silloin meillä ei ole varaa toistaa tämän pandemian virheitä.
Tartuntatautilakia, jota Itä- ja Etelä-Suomen Aluehallintoviraston johtajat ovat kritisoineet huonosti soveltuvaksi pitkittyneeseen pandemiatilanteeseen, ja jota on samassa yhteydessä kuvailtu sanoilla “pikaisesti paikkailtu, monimutkainen ja osin epäjohdonmukainen”, on Liukkosen mielestä ensiarvoisen tärkeää päivittää pikimmiten.
– Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt Tartuntatautilain 58 pykälän ongelmiin huomiota jo liki vuosi sitten vaatien korjauksia. Mitään ei olla tehty. Tämä siitä huolimatta, että korona-aikana on säädetty yhteensä satoja koronalakeja, joissa on muutettu satoja pykäliä. Mutta ei tätä. Miksi?
Liukkosen mukaan myös instituutioidemme uskottavuus on kokenut pysyvän, korjaamattoman kolauksen kansalaisten silmissä.
– Tästä esimerkkinä on THL:n asiantuntijaorganisaationa luoma riskipistemalli, jota on käytetty ympäri suomea perusteena rajoituksille. THL ei kykene antamaan riskipistemallille avointa, tieteellistä perustetta, sillä sellaista ei ole. Kyseessä on myönnetysti käytäväkeskusteluilla koottu arviointitaulukko. Kansalaisten perusoikeuksia ei missään nimessä tulisi rajoittaa arvioon perustuen, vaan yksinomaan tieteelliseen näyttöön rajoitusten välttämättömyydestä.
Eduskunnan hyväksymä tartuntatautilaki erityisesti vaatii, että rajoituksia asetetaan vain epidemiologisin perustein. Tämä on loogista siksi, että epidemiologisin perustein voidaan toteuttaa tosiasiallisesti toimivaa, tieteeseen perustuvaa tartuntataudin torjuntaa.
– Tästä vaatimuksesta on järjestelmällisesti poikettu etenkin yleisötilaisuusrajoitusten osalta, jolloin hallituksen päätökset, STM:n ohjauskirjeet ja AVI:n tekemät tulkinnat näistä ovat johtaneet siihen, että suuri kotimainen toimiala on alistettu näytösluonteisin, tehottomin ja täysin absurdein rajoitustoimenpitein, Liukkonen arvostelee.
Hän esittää muutaman esimerkin.
– Kuuden hengen rajoitus kokoontumisissa ulko- ja sisätiloissa pääkaupunkiseudulla samalla, kun muu yhteiskunta oli normaalisti auki (keväällä 2021).
– Poliisi valvomassa Oopperan vessajonojen käsienpesua samalla, kun viereiset terassit notkuvat asiakkaista (keväällä 2021).
– Riippumatta konseptista, ravintolan asiakaskapasiteetti oli tiputettava välittömästi, kun esiintyjä astui lavalle (vuonna 2021).
– Vastaavista järjenvastaisista rajoituksista olisi koottavissa mittavan kokoinen kirja ympäri suomen viimeisten parin vuoden ajalta. Yksikään epidemiologi, lääkäri tai muu terveysviranomainen ei ole kyennyt selittämään, mitä käytännön hyötyä näillä räikeästi tehottomilla toimenpiteillä on ollut tosiasiallisesti tartuntataudin vastaisessa taistelussa, Liukkonen sanoo.