Kokoomuksen kansanedustaja, enkelisijoittaja Elina Lepomäki suhtautuu Uuden Suomen blogissaan varauksella kampanjoihin, joissa kehotetaan suosimaan suomalaisia tuotteita. Lepomäki kirjoittaa, että Venäjä-pakotteiden ja niiden johdosta syntyneiden vastapakotteiden innoittamana on kuluttajapatriotismi nostanut päätään, eikä tämä ole puhtaasti myönteinen asia.
”Tänään Helsingin Sanomat kirjoittaa miten ostamalla suomalaisia tuotteita voi luoda maahamme työpaikkoja. Olen itsekin huolissani suomalaisista työpaikoista ja maamme tulevaisuudesta, mutta vahvasti sitä mieltä, etteivät tällaiset suosi suomalaista -kampanjat vie kuin ojasta allikkoon. Pienikin askel protektionismin tiellä on päinvastoin erittäin huolestuttava kehitys, suorastaan nurinkurinen pienen vientivetoisen maamme kannalta. Kaipaako joku vielä 1980-luvulle kun kaupasta ei saanut valkosipulia tai tuoremehu oli luksustuote”, hän kirjoittaa.
Lepomäen mukaan kaupan vapautuminen ja globaalien markkinoiden avautuminen ovat hyödyttäneet viimeisten vuosikymmenten aikana määrättömästi kaikkia, erityisesti Suomea. Jokaisen kasvuun tähtäävän yrityksen tulisi hänen mielestään pyrkiä tuottamaan sellaista laatua, joka käy kaupaksi maailman eri markkinoilla, huolimatta siitä, että tuote on nimenomaan suomalainen.
”Ei kukaan maailmalla osta Koneen hissiä siksi, että se on suomalainen, vaan siksi että se on laadukas suhteessa siitä maksettavaan kokonaishintaan. Suomen markkina on niin pieni, ettei kovinkaan moni tuotantoyritys pärjää keskittymällä vain tänne.”
Lepomäki korostaa, että toki jokaisen suomalaisen kannattaa ostaa suomalaisia tuotteita, mikäli niiden hinta-laatusuhde on hyvä. Sama pätee kuitenkin kaikkialla muuallakin tuotettuihin tuotteisiin:
”Laatuun luen tuotteen ilmeisten ominaisuuksien lisäksi myös esimerkiksi tuotanto-olosuhteet kuten lihantuotannossa käytettyjen menetelmien eettisyyden tai kuljetuksen ympäristöjäljen. Näitä ulottuvuuksia kuluttaja voi painottaa mielensä mukaan ja tehdä valinnan suhteessa hintaan ja omaan budjettiinsa”, hän kirjoittaa.
Hän sanoo myös, että mikäli ”kuluttaja antaa tuotteiden ”suomalaisuudelle” ylipainon, vastaa se käytännössä markkinoiden vääristymistä ja ylimääräistä hintapreemiota, joka käy kuluttajan kukkarolle ilman että laatu sitä kompensoi. Jos tuottajat saavat myytyä tuotantonsa kotimaahan ylihintaan, he saattavat unohtaa maan rajojen ulkopuolelle ulottuvat kasvuhaaveensa. Sama tuote ei käykään muualla kaupaksi tai vain huomattavasti halvemmalla. Suomalaisuudesta kun ei olla välttämättä valmiita muualla maksamaan. Se myös hidastaa laadun kehitystä kotimarkkinoillamme, kun tuottaja ei saa kompensaatiota esimerkiksi paremmasta mausta tai uudesta tuotantoinnovaatiosta, vaan lähinnä tuotantolaitoksen sijainnista.”
Lepomäen mukaan yksisilmäisen suomalaisuuden suosimisen sijaan kuluttajan soisi muuttuvan yhä laatu- ja hintatietoisemmaksi ja osaavan vaatia laatua laaja-alaisella, yksilöllisiä mieltymyksiämme kuvastavalla skaalalla.
”Ruokatuotteiden osalta parasta valistusta tuo makumatka Espanjaan, kun katsoo mitä paikallismarketista saa ostettua 50 eurolla. Tätä kehitystä tukisi maamme hyväksi myös vähemmän keskittynyt kaupanala. Kuluttaja hyötyisi paremmasta hinta-laatusuhteesta ja tuottajilla olisi kannustimet kehittää laadukkaita tuotteita jo kotimarkkinoita tyydyttääkseen”, hän kirjoittaa.
