Väittelijä Tatu Hyttisen mukaan perus- ja ihmisoikeuksien vahvistuminen edellyttää sitä, että tuomarien valmiuksia kohdata arvoherkkiä syyllisyyskysymyksiä vahvistetaan.
Syyllisyyskysymyksissä tuomareilla on ratkaisupakko sekä velvollisuus perustaa ratkaisu voimassaolevaan oikeuteen.
Jos teko täyttää rikosvastuun edellytykset, lainmukaista on ratkaista syyllisyyskysymys vastaajan vahingoksi. Sen sijaan jos teko ei ole lain mukaan rikos, lainmukaista on ratkaista syyllisyyskysymys vastaajan eduksi.
Useimmiten syyllisyyskysymysten ratkaiseminen ei sisällä mielivallan vaaraa. Jos henkilölle vaaditaan rangaistusta esimerkiksi rattijuopumuksesta, tuomari kykenee lähes varmasti ratkaisemaan syyllisyyskysymyksen lain määräämällä tavalla.
Hyttinen huomauttaa väitöstiedotteessaan, että tuomarien harkintavalta on kuitenkin kasvanut samalla, kun perus- ja ihmisoikeuksien merkitys on lisääntynyt rikosoikeudellisessa päätöksenteossa.
– Ajatelkaamme esimerkiksi poikalapsen ympärileikkausta, jota ei ole tehty lääketieteellisin perustein. Jos ympärileikkauksen suorittaneelle henkilölle vaaditaan rangaistusta pahoinpitelystä, tuomioistuimen on päätettävä, onko henkilö syyllistynyt rikokseen vai onko kysymys sallitusta uskonnon harjoittamisesta. Tämän tyyppistä syyllisyyskysymystä ratkaistaessa voi olla varsin vaikea sanoa kumpi ratkaisuvaihtoehto – syytön vai syyllinen – on lainmukainen ratkaisu, Hyttinen sanoo.
Hänen mukaansa vaikuttaakin siltä, että mitä enemmän perus- ja ihmisoikeuksien toteuttamista sälytetään tuomioistuinten harteille, sitä ennakoimattomammaksi ja mielivaltaisemmaksi rikoslain soveltaminen muuttuu.
Syytä edetä maltillisesti
Hyttinen puoltaa näkemystä, jonka mukaan perus- ja ihmisoikeussensitiivisyydessä on edettävä maltillisesti.
– Tarkoitukseni ei ole väheksyä perus- ja ihmisoikeuksien merkitystä rikosoikeudellisessa ratkaisuharkinnassa, päinvastoin. Modernissa oikeusvaltiossa ei voida lähteä siitä, että syyllisyyskysymyksissä mahdollisesti aktualisoituvat perus- ja ihmisoikeusulottuvuudet sivuutettaisiin, hän toteaa.
– Toisaalta siinä missä lainsäätäjä ja dynaamisuuteen taipuva Euroopan ihmisoikeustuomioistuin pyrkivät reagoimaan yhteiskunnallisiin muutoksiin, syyllisyyskysymystä ratkaisevan tuomarin on pyrittävä stabiliteettiin, Hyttinen sanoo.
Käytännössä tämä tarkoittaa hänen mukaansa sitä, että tuomarin ei tule pyrkiä haastamaan rikoslakia ja rikosoikeudellista traditiota perus- ja ihmisoikeusargumentaatiolla.
– Pikemminkin oikeusturva ja rikoslain soveltamisen ennakoitavuus edellyttävät sitä, että perus- ja ihmisoikeusmyönteisyydessä edetään pikku hiljaa, vähä vähältä rikosoikeuden rosoisuuksia hioen, Hyttinen sanoo.
Tuomarien vaikea tehtävä
Hyttinen muistuttaa, että perus- ja ihmisoikeussensitiiviset syyllisyyskysymykset ovat usein varsin hankalia.
Esimerkiksi sananvapausrikosasiat ovat aiheuttaneet päänvaivaa tuomareille. Tämä ei sinänsä perustu tuomarien ammattitaidottomuuteen. Pikemminkin kysymys on siitä, että perus- ja ihmisoikeuksien painoarvon korostuessa tuomarit ovat jääneet ikään kuin kahden ristiriitaisen vaatimuksen vangiksi
– Yhtäältä odotetaan, että tuomarit ratkaisevat syyllisyyskysymykset rikoslain mukaisesti. Toisaalta samaan aikaan edellytetään, että tuomarit osaisivat tarvittaessa sivuuttaa rikoslain käskyt, jos ne ovat ristiriidassa perus- ja ihmisoikeusargumentaation kanssa. Siinä sitten pitäisi osata tapauskohtaisesti päättää, seuratako vai sivuuttaako rikoslain selkeä käsky, Hyttinen kuvailee.
Hänen mukaansa tuomareiden koulutukseen on panostettava, mutta myös rikosoikeustieteilijöiden on kannettava vastuunsa.
– Omassa tutkimuksessani tarkastelenkin perus- ja ihmisoikeussensitiivisten syyllisyyskysymysten ratkaisemiseen sisältyvää problematiikkaa sekä mallinnan sitä, miten oikeusvarmuus, rikoslain soveltamisen ennakoitavuus ja ratkaisujen legitimiteetti voidaan turvata niissä tapauksissa, joissa perus- ja ihmisoikeuksien paineessa erkaannutaan laista ja lainmukaisuudesta.
OTK, VTM, varatuomari Tatu Hyttisen väitöskirja Syytön tai syyllinen. Tutkimus syyllisyyskysymyksen ratkaisemisesta tarkastetaan perjantaina 12. kesäkuuta Turun yliopistossa.