[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”blomqvist-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]– Sitä näkee heti työnsä jäljet, kun lähtee vaikkapa äestämään. Kun lohko on valmis kylvöä varten, niin se on aika hyvä tunne, pohtii ministeri Thomas Blomqvist.
Maanviljelys on vastapainoa pohjoismaisesta yhteistyöstä ja tasa-arvosta vastaavan ministerin työlle. Tosin tänä vuonna äestyksen on hoitanut kiireiden takia pian parikymppinen tytär Ellinor, kuvasi Blomqvist Twitterissä huhtikuussa.
Blomqvist tulee maanviljelijäperheestä ja asuu nyt perheineen sukutilalla Tenholassa Uudenmaan länsikolkassa. Viljeltävää maata on 80 hehtaaria.
– Olenkohan nyt yhdestoista tai kahdestoista sukupolvi viljelemässä sitä tilaa.
Vanhemmat eivät olleet aktiivisia politiikassa, mutta Blomqvist oli pienestä pitäen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Tie vei Helsingin yliopistoon opiskelemaan maa- ja metsätaloustieteitä. Keskeneräiseksi jäänyt gradu käsitteli rikin vaikutusta sokerijuurikkaan kasvuun.
Nuorisopolitiikassa Blomqvist ei ollut aktiivinen, mutta kuntavaaliehdokkuus alkoi sittemmin houkutella hänen palattuaan Helsingistä takaisin Tenholaan.
Suomen ruotsalainen kansanpuolue (RKP) oli Blomqvistin kieliympäristössä luonteva valinta. Häntä miellytti myös puolueen ”sosiaaliliberaali profiili, jossa korostetaan myös yrittäjyyttä”.
RKP on totuttu näkemään hallituksessa. Vuonna 2015 puolue jäi kuitenkin Juha Sipilän (kesk.) hallituksen ulkopuolelle, mikä katkaisi 36 vuotta yhtäjaksoisesti jatkuneen perinteen.
Hallituksessa joutuu tekemään yhteistyötä ja nielemään kompromisseja. Yhteistyökyky on se, jonka Blomqvist nostaa esiin kysyttäessä myös hänen omia vahvuuksiaan:
– Tulen toimeen ihmisten kanssa ainakin omasta mielestäni hyvin. Minulla on myös aika pitkä pinna: en helposti hermostu enkä menetä malttiani.
Heikkoudekseen taas Blomqvist mainitsee liiallisen varovaisuuden:
– Olen nyt ollut 13 vuotta eduskunnassa ja varmaan näin jälkeenpäin ajatellen olisi ollut syytä nostaa asioita enemmän keskusteluun – kärkevämmin, mitä olen tehnyt.
Blomqvist toteaa, että asiat ovat useimmiten kuitenkin monimutkaisia eikä hän ole innostunut sellaisista sosiaalisen median keskusteluista, joissa asiat nähdään mustavalkoisina.
– Kärjekkäät ulostulot saattavat myös vaikeuttaa politiikan tekoa käytännössä, joten tässä pitäisi löytää hyvä kompromissi. Oli asiasta mitä mieltä tahansa, kärjekkyys on kuitenkin osa tämän päivän politiikkaa. Myös tätä aluetta pitää hallita ja tässä yritän parantaa.
Nykyisistä ministereistä Blomqvist näkyy kenties vähiten julkisuudessa. Noin puolelle kansasta hänen kasvonsa ovat jääneet tuntemattomiksi, ilmeni Ilta-Sanomienkin taannoisesta kyselystä.
Eduskunnassa torstain kyselytunneilla Blomqvist on vastannut toistaiseksi vain yhteen kysymykseen sitten kesäkuun 2019 ministerinimityksen. Tilanne tuli eteen helmikuussa, jolloin RKP:n kansanedustaja Mats Löfström kysyi naisurheilun näkyvyydestä tv-kanavilla.
– Kyselytunneilla en ole tosiaan vastannut kuin yhteen kysymykseen. En voi tietysti sille mitään, että kansanedustajat kysyvät asioita, joista he ovat kiinnostuneita. Vastaan toki aina, jos kysytään.
Etenkin koronakriisin aikana on myös selvää, että kriisin hoidon kannalta keskeisten ministerien roolit julkisuudessa korostuvat entisestään.
Blomqvist ei kuulu näihin ”avainministereihin”, vaikka korona koskettaa toki hänenkin tonttiaan. Hän oli yhtenä ministerinä asettamassa esimerkiksi emeritus arkkipiispa Kari Mäkisen johtamaa työryhmää, joka julkisti raporttinsa hyvinvoinnin ja tasa-arvon vahvistamisesta koronakriisissä tätä haastattelua seuraavalla viikolla.
Se, että ministerin kasvot eivät näy päivittäin julkisuudessa tai hän ei tuo itseään aktiivisesti esille, ei kuitenkaan tarkoita, ettei töitä olisi.
Tosin koronakriisin aikana työpäivien pituus on vaihdellut tavallistakin enemmän. Pisimpinä päivinä Blomqvist on saattanut olla kotona Tenholassa vasta puolilta öin. Sitten on päiviä – kuten tätä haastattelua edeltävä – jolloin hän oli poissa kotoa vain kahdeksan tuntia.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1593160717048{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”blomqvist-02″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Pääministeri Sanna Marinin (sd.) johtaman hallituksen ohjelmassa sana ”tasa-arvo” mainitaan seitsemisenkymmentä kertaa. Vertailun vuoksi: Sipilän hallitusohjelmassa mainintoja oli kuusi.
Sanat eivät ole yhtä kuin teot, mutta kertovat kuitenkin viestiä tämän hallituksen painopisteistä. Jos tasa-arvo-asiat tuntuvat olevan jo muutenkin vahvasti läsnä agendalla, ei tämä anna oppositiollekaan intressiä hiostaa näistä. Tämä selittänee osaltaan, miksi Blomqvist on saanut olla kyselytunneilla varsin rauhassa.
Suurin oppositiopuolue perussuomalaiset pyrkii profiloitumaan myös aivan muissa kuin tasa-arvokysymyksissä.
Toisaalta jonkin verran keskustelua julkisuudessa on herättänyt nykyhallituksen kokoonpano. Esimerkiksi professori Anne Maria Holli arvosteli Marinin hallitusta tuoreeltaan Helsingin Sanomien Vieraskynä-kirjoituksessaan ”tasa-arvoperiaatteesta lipeämisestä”, koska naisia on 63 prosenttia ja miehiä vain 37 prosenttia.
Mikä on omasta mielestäsi pahin sukupuolten välinen epätasa-arvo tällä hetkellä Suomessa?
– Näitä on vaikea lähteä priorisoimaan, mutta ehkä itseäni koskettaa eniten epätasa-arvo, joka näkyy väkivallan muodossa, pohtii Blomqvist.
Kyse on siis etenkin naisiin kohdistuvasta perhe- ja lähisuhdeväkivallasta, mikä on yleisempää kuin toisin päin. Koronakriisin myötä perheväkivalta näyttäisikin lisääntyneen ja signaalit tästä tulisi ottaa Blomqvistin mielestä vakavasti.
Myös palkkaeroissa kuilua pitäisi kuroa umpeen ja perhevapaauudistuksella pystytään toivottavasti vaikuttamaan vapaiden jakaantumiseen nykyistä tasaisemmin.
– Sitten on vielä seksuaalinen häirintä, jota ei mainita hallitusohjelmassa mutta jota pitäisi saada kitkettyä yhteiskunnastamme. Tämä on varmasti asia, jossa julkisuutta pitää tavoitella myös ministerinä, hän pohtii palaten aiemmin tässä haastattelussa esiin nousseisiin tulokulmiin poliitikon julkisuudesta.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1593160717048{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”blomqvist-03″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Tasa-arvokysymyksissä saattaa helposti käydä niin, että mielenkiinto ja toimenpiteet kohdistuvat lähinnä naisten aseman parantamiseen. Miesten ongelmat tuppaavat siinä sivussa unohtua.
Miten isona ongelmana pidät tasa-arvoministerinä esimerkiksi sitä, että nykyinen asevelvollisuusjärjestelmä asettaa miehet ja naiset kiistatta eriarvoiseen asemaan?
– Minusta ei pitäisi olla mikään mahdottomuus sovittaa yhteen maanpuolustuksellinen ulottuvuus siihen, että asevelvollisuus olisi yhdenvertainen ja tasa-arvoinen. Tai ainakin nykyistä tasa-arvoisempi, Blomqvist lisää.
Asevelvollisuusjärjestelmän kehittämistä pohditaan paraikaa puolustusministeri Antti Kaikkosen (kesk.) asettamassa parlamentaarisessa työryhmässä.
Blomqvist korostaa jakavansa hallituksen tavoitteet korkeasta maanpuolustustahdosta ja uskottavasta puolustuksesta sekä pyrkimyksestä vahvistaa myös kansalaisten yhdenvertaisuutta.
Tasa-arvoministeri sanoo kannattavansa henkilökohtaisesti kutsuntojen ulottamista myös naisiin, mutta ei halua lähteä tässä pohtimaan mahdollisia muita ratkaisumalleja. Hän korostaa, että asiakokonaisuus kuuluu puolustusministeri Kaikkosen tontille.
Sen Blomqvist tekee tässä kuitenkin selväksi, ettei koko asevelvollisuusjärjestelmää ole tasa-arvon nimissä syytä myllätä uuteen uskoon. ”Meidän täytyy säilyttää uskottava puolustus, joka perustuu yleiseen asevelvollisuuteen”, linjaa Blomqvist omilla kotisivuillaankin, joissa hän ottaa kantaa yhteiskunnan tärkeisiin kysymyksiin.
– Totta kai tasa-arvoministerinä haluan, että tasa-arvo vahvistuu, mutta Suomen puolustuskykyyn liittyvät ratkaisut on tehtävä kokonaisvaltaisen harkinnan perusteella. Tämä on todella megaluokan kysymys, mutta pidän tärkeänä, että tasa-arvonäkökulma on tässä keskustelussa mukana, hän summaa.
Maaliskuussa eduskunnassa käytiin ajankohtaiskeskustelua pohjoismaisten rajaesteiden purkamisesta koskien kansalaisten ja työnteon nykyistäkin sujuvampaa liikkuvuutta.
Taustalla keskustelulle oli pääministerien aiemmin linjaama yhteinen visio tehdä Pohjolasta maailman integroiduin alue vuoteen 2030 mennessä.
Nyt tuo visio on ainakin tilapäisesti vastatuulessa. Ajankohtaiskeskustelusta seuraavalla viikolla Suomessa otettiin käyttöön valmiuslaki. Kevään edetessä on ollut nähtävissä, miten koronakriisi on synnyttänyt Pohjoismaiden välille uusia jakolinjoja ja rajaesteitä. Ruotsissa oli tätä haastattelua tehtäessä yhä muita pohjoismaita selvästi vaikeampi tautitilanne, minkä takia muut ovat olleet haluttomia höllentämään ruotsalaisia koskevia matkustusrajoituksia.
Blomqvist pitää koronaepidemian hillitsemiseksi tehtyjä rajoitustoimia oikeutettuina, vaikka ne ovatkin nakertaneet Pohjoismaiden vapaata liikkuvuutta:
– Kyllähän tämä koronakriisi on vaikeuttanut pohjoismaista yhteistyötä ja tämän vision toteuttamista. Nyt kun rajoitustoimia on lähdetty purkamaan ja jos myönteinen kehitys koronan osalta jatkuu, toivottavasti pääsemme palaamaan normaalitilaan kuitenkin mahdollisimman pian myös tässä pohjoismaisessa yhteistyössä.
Suomi pääsee näyttämään yhteistyön syventämisessä omaa osaamistaan, kun maasta tulee vuorollaan pohjoismaisen ministerineuvoston puheenjohtaja vuoden 2021 alussa.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]