Kattavaan ja monipuoliseen havaintoaineistoon pohjautuneen tutkimuksen mukaan tulvat ovat viime vuosikymmeninä aikaistuneet selvästi tietyillä alueilla Euroopassa ja myöhentyneet toisaalta tietyillä alueilla.
Tutkimusartikkeli, jonka laatimisessa hyödynnettiin myös Suomen hydrologisia havaintoaineistoja, on julkaistu Science-tiedelehdessä.
– Yksittäiset suuret tai usein toistuvat tulvat yhdistetään usein ilmastonmuutokseen, mutta ne eivät sellaisenaan riitä osoittamaan, että yhteys on olemassa, kertoo tutkijaryhmässä mukana ollut hydrologi Jarkko Koskela Suomen ympäristökeskuksesta.
Tietoa tulvien todennäköisyyksistä ja suuruuksista tarvitaan tietysti niihin varautumista varten, mutta ilmaston vaikutuksia tulviin ei voida todentaa vain niitä tutkimalla, koska yksittäisten tulvien syntyyn vaikuttavat myös maankäyttö ja monet muut tekijät.
Tulvien ajankohdat ovat sen sijaan selkeämmin linkitettävissä ilmastoon. Esimerkiksi monin paikoin Luoteis-Euroopassa ja Välimeren seuduilla tulvia on yleensä eniten talvisin, kun sademäärät ovat suuria ja haihtumista tapahtuu vähemmän. Itävallassa taas tulvia esiintyy useimmiten kesällä rankkasateiden seurauksena ja Koillis-Euroopassa keväällä lumien sulaessa.
Wienin teknillisen yliopiston johdolla tehdyssä tutkimuksessa analysoitiin 38:ssa eri Euroopan maassa sijaitsevien yli 4 000 hydrologisen havaintoaseman aineistot vuosilta 1960-2010.
Tulosten mukaan esimerkiksi Baltian maissa ja paikoin Ruotsissa tulvat ajoittuivat vielä 1960- ja 70-luvuilla tyypillisesti huhtikuuhun, sen jälkeen lumien aikaistuneesta sulamisesta johtuen pikemminkin maaliskuuhun. Suuntaus on ollut sama myös Suomen etelä- ja länsirannikolla.
Monin paikoin Iso-Britannian pohjoisosissa, Irlannin länsiosissa, Pohjois-Saksassa ja Skandinavian rannikkoseuduilla tulvat ovat puolestaan viime vuosikymmeninä ajoittuneet noin kaksi viikkoa myöhempään ajankohtaan kuin aikaisemmin. Tulvat ovat myöhentyneet myös osissa Välimeren rannikkoa.