Tuloerot Suomessa ovat kohtuullisia, mutta kasvussa. Keskeisin syy viime aikojen tuloerojen kasvuun löytyy palkkatuloista, ei pääomatuloista tai veronkevennyksistä, käy ilmi Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) Oikea palkka – kymmenen totuutta tuloeroista -pamfletista.
Erot palkkatuloissa ovat kasvaneet voimakkaasti vuoden 1995 jälkeen. Asuntokunnittain tarkasteltuna etenkin ylimmän tulokymmenyksen keskiarvoiset käytettävissä olevat tulot ovat kasvaneet muuta väestöä nopeammin vuosina 1995–2010.
Yksityisellä sektorilla eniten tienaavien työntekijöiden kuukausipalkat ovat kasvaneet ja vielä selvästi keskituloisia nopeammin.
Pamfletin mukaan tuloerot kasvavat jatkossakin. Niiden kasvu on kuitenkin vain oire laajemmasta talouden rakennemuutoksesta, jonka vaikutukset pureutuvat syvälle.
– Tuloerot ovat vaikea ongelma, koska osittain tuloerot ovat hyvinvointivaltion ikioma luomus. Hyvinvointivaltio ja tasa-arvon periaatteet ovat muodostaneet perustan, josta kaikki poliittiset liikkeet ovat voineet olla yhtä mieltä. Mutta nyt tuo perusta on muuttumassa.
Luonnollinen osa markkinataloutta
Pamfletti korostaa, että tuloerot eivät selity ahneuden ilmapiirillä, optioilla, ”hyvä veli” -verkostoilla eivätkä liioin veromuutoksilla. Tuloerot selittyvät kaikille annetulla mahdollisuudella kouluttautua ja etsiä parempaa asemaa yhteiskunnassa.
– Koulutuksesta ja osaamisesta sekä yksilölle että yrityksille tulevat taloudelliset hyödyt ovat kasvaneet rajusti ja joidenkin mielestä jo suhteettomasti.
Samalla osaajat kokevat ansaitsevansa Pamfletin mukaan paremmat tulonsa. Heidän näkökulmaansa ei voida mitätöidä vetoamalla ”yleiseen oikeudentuntoon”, vielä vähemmän heitä voidaan syyttää ahneudesta.
– Tuloerot ovat luonnollinen osa yksilönvapautta ja markkinataloutta. Ne syntyvät yksittäisten, ihmisten välisten sopimusten summana.
Sovittu palkkio kuuluu työntekijälle, mutta näin syntyvän tuloeron oikeutusta ei ole kirjoitettu tähtiin.
– Tuloihin vaikuttavat edelleen erot perhetaustoissa ja muut syyt. Lisäksi toiset ovat huomattavasti onnekkaampia kuin toiset.
Onnekkuudesta johtuvia eroja on vaikea, ellei mahdotonta tasoittaa. Sama koskee osaamista: emme voi jakaa uudelleen jo hankittua osaamista.
– Jos kuvittelemme, että kaikki ihmisen elämään vaikuttavat tekijät voidaan tasata, ajaudumme harhaan. Emme saa uskotella itsellemme, että mahdollisuuksien tasa-arvo riittää häivyttämään taustatekijöiden vaikutukset yksilöiden menestykseen.
– Mitä seuraisi siitä, jos osaamisesta rangaistaisiin?
Emme nykyisessä osaamiseen perustuvassa taloudessa voi sanoa, että yksilön asema johtuisi puhtaasti hänen perhetaustastaan tai onnekkuudesta. Osaamisella ja ahkeruudella on lähes aina osansa.