Venäjän tutkimuksen täysinpalvellut professori Timo Vihavainen kirjoittaa anteeksipyynnöistä Kanava-lehdessä. Ne ovat hänen mukaansa keskeinen osa kohteliaisuutta, johon liittyy rituaalisuutta, jolla korostetaan toisen arvokkuutta. Kristinuskossa asiaan liittyy anteeksi pyytäjän syntien sovitus ja armo.
Julkisyhteisöjen anteeksipyynnöt saavat kuitenkin Vihavaisen mielestä erilaisen merkityksen. Hänen mielestään esimerkiksi Suomen valtion anteeksipyyntö saamelaisilta vie helposti absurdeihin johtopäätöksiin. Valtion anteeksipyyntö edellyttäisi, että valtio on syyllistynyt johonkin, jota ei voi hyväksyä.
Professori muistelee Suomen pääministerin pari vuosikymmentä sitten pyytäneen muslimeilta anteeksi, että jokin taho oli julkaissut tanskalaisen lehden pilakuvan profeetta Muhammedista. ”Hänen saattoi tulkita ottaneen Suomelle vastuun asiasta, joka ei ainakaan maamme valtiovaltaan mitenkään liittynyt”.
Äskettäin anteeksipyyntöjä tehtiin ja vaadittiin, kun Miss Suomi venytteli silmiään ja nuori hiihtäjä vertasi Vantaata Mogadishuun. Viimeksi mainitun tapauksen logiikka jäi Vihavaisen mielestä kaikille jokseenkin hämäräksi, mutta oli osoitus jonkinlaisesta uudesta kulttuurista. Hänen mukaansa anteeksipyynnön vaatiminen on siirtynyt nuorisojengien nöyryytysrituaalista mediaan.
– Anteeksipyyntöjen vaatiminen ei suomalaisen median diskurssissa enää usein liity mihinkään todellisiin loukkauksiin, vaan tekemällä tehtyihin kohuihin, joissa asiat irrotetaan yhteyksistään ja niille annetaan uusi merkitys, Timo Vihavainen kirjoittaa.
– Syytökset ja vihjailut ”rasismista” ja anteeksipyyntöjen vaatiminen sen johdosta on tullut keskeiseksi osaksi kotimaista politiikkaa.
– Sen sijaan, että kyseessä olisi sosiaalisen kanssakäymisen hienostunut muoto, koko instituutiosta on tullut koulukiusaamisen verrattava rituaali, jossa ollaan paljastavinaan ajatusrikoksia, joiden merkitystä paisutellaan itse absurdeihin mittoihin, hän jatkaa.