Kunnissa kipuillaan juuri nyt ensi vuoden talousarvioehdotusten kanssa. Kunnilla on suuria ongelmia vaikean taloustilanteen ja kasvavien palvelutarpeiden kanssa. Valtio lisäsi vaikeuskerrointa entisestään leikkaamalla kuntien valtionosuuksia ensi vuonna reippaalla kädellä.
Tampereella se tarkoitti sitä, että meidän oli syksyn aikana etsittävä 45 miljoonan euron lisäsäästöt tai -tulot jo keväällä hakemiemme säästöjen lisäksi. Yhteisöveron pieneneminen nosti tasapainottamistavoitteen 65 miljoonaan euroon. Summan merkittävyyttä kuvaa se, että yksi veroäyri on Tampereella noin 35 miljoonaa euroa.
Normien purkutalkoiden tulisi edetä samaa tahtia kuntien valtionosuuden leikkausten kanssa. Näin kunnilla olisi enemmän pelimerkkejä säästöjen metsästämiseen. Vielä yhtään tehtävää ei ole poistettu tai normia purettu, paremminkin niitä on tulossa lisää, mutta valtionosuusleikkuri viuhuu jo täysillä. Viime vuonna Tampereen valtionosuudesta leikattiin 30 miljoonaa euroa, ensi vuonna siis 45 miljoonaa, seuraavana 53, sitten 55. Nyt tuntuu siltä että valtio tasapainottaa talouttaan käymällä kuntien kukkarolla. Julkisen talouden ongelmat eivät sillä ratkea, ellei jostain kyetä luopumaan.
Tampereella päätimme käyttää kaikkia keinoja talouden tasapainottamiseen. Puolet 65 miljoonan alijäämästä katetaan veroja korottamalla ja muita tuloja lisäämällä, toinen puoli toimintaa tehostamalla ja menoja karsimalla. Teimme rakenneuudistuksen TOP 10 -ohjelman, jolla tavoitellaan kymmenien miljoonien eurojen säästövaikutusta samalla kun palveluja muutetaan asiakaslähtöisemmiksi. Esimerkiksi ikäihmisten palveluissa ja lastensuojelussa painopiste siirtyy voimakkaasti laitoshoidosta kotiin annettavaan tukeen. Ennaltaehkäisy tulee aina lopulta edullisemmaksi kuin ongelmien korjaaminen jälkikäteen.
Valtion on tärkeää tukea näitä kuntien rakenteellisia uudistuksia purkamalla vanhaa rakennetta pönkittäviä normeja ja valtionosuusjärjestelmiä. Normiohjausta (suositukset mukaan lukien) tulisi kehittää joustavammaksi ja kuntien kehitystyötä kannustavaksi. Muun muassa teknologian mahdollisuuksia palvelujen kehittämisessä on tarpeen edistää. Valvonnan tulisi keskittyä enemmän laadun ja vaikuttavuuden arviointiin kuin määrällisiin normeihin.
Esimerkiksi tila- ja henkilömitoitukset ovat jäykkä tapa ohjata palvelun laadun kehittämistä ja entistä enemmän tulisi päästä kiinni siihen, millaisia näkemyksiä palvelujen käyttäjillä on ja millaisena palvelun hyöty ja vaikuttavuus (esim. kuntoutuminen) heille näyttäytyy.
Kuntien valtionosuusjärjestelmää ollaan uudistamassa osana laajaa kuntauudistusta. Se onkin tarpeen, sillä nykyinen valtionosuuksien laskentatapa ei ota huomioon esimerkiksi suurten kaupunkiseutujen väestönkasvua ja sen tuomia paineita palveluihin ja yhdyskuntarakenteen kehittämiseen.
Esimerkkinä tästä sellainen omituisuus, että kun Tampereen väkiluku ylitti kymmenisen vuotta sitten 200 000 asukkaan rajan, valtionosuutemme putosi 4 miljoonaa euroa, koska menetimme ”taajamarakennelisän”, jolla tuetaan kaupunkien joukkoliikennettä. Eikö valtion tulisi tukea joukkoliikenteen kehittämistä juuri siellä, minne väki muuttaa opintojen ja työn perässä?
On hyvä, että hallitus on tarttunut tavoitteellisesti normien purkuun ja valtionosuusjärjestelmän uudistamiseen. Toivottavasti näissä otetaan ripeästi kunnon harppaukset, jotta jo vuoden 2015 budjetteja laadittaessa kunnat saisivat valtiolta kepin lisäksi uudistumiseen kannustavia porkkanoita.
Kirjoittaja Anna-Kaisa Ikonen on Tampereen pormestari.