Tämä käy ilmi Helsingin yliopistossa tarkastettavasta väitöstutkimuksesta.
Pyromaniaan eli tuhopolttohimoon liittyy tyypillisesti mielihyvän tai helpotuksen tunne tulta sytyttäessä tai tarkkaillessa.
– Pyromania on kuitenkin harvinainen ilmiö. Tulipalojen sytyttelyyn on useimmiten muita motiiveja, kuten esimerkiksi vakuutuspetos, kosto tai toisen rikoksen peittely, toteaa Annika Thomson, jonka väitöskirja käsittelee mielentilatutkimukseen lähetettyjen miespuolisten tuhopolttajien ennustetta.
Väitöstutkimuksessa oli mukana yli 400 mielentilatutkimukseen määrättyä tuhopolttajaa joita verrattiin yleisväestöön kuuluvaan verrokkiryhmään. Seuranta-aika oli keskimäärin 20 vuotta.
– Osa tuhopolttajista kärsii esimerkiksi persoonallisuushäiriöistä, psykoosisairauksista, mielialahäiriöistä tai päihdehäiriöistä, erityisesti alkoholiriippuvuudesta. Usein heillä on impulssikontrollin häiriö, mikä altistaa impulsiivisiin tekoihin kuten tulipalojen sytyttelyyn seurauksia ajattelematta, Thomson kertoo väitöstiedotteessaan.
Lähes puolet tuhopolttajista, mutta vain noin viidennes verrokkihenkilöistä, kuoli seurannan aikana. Tuhopolttajat kuolivat keskimäärin kahdeksan vuotta nuorempina kuin verrokit.
Verrokkihenkilöistä yksi prosentti teki seuranta-aikana itsemurhan; tuhopolttajien ryhmässä itsemurhien määrä oli kahdeksan kertaa suurempi. Tuhopolttajilla oli myös verrokkeihin nähden 13 kertaa enemmän vakavia, sairaalahoitoon johtaneita itsemurhayrityksiä.
Psykopatia on vaikea luonnehäiriö, jota kuvastaa muun muassa tunnekylmyys, empatiakyvyn heikkous ja katumuksen puute. Mielentilatutkimuksessa olleiden tuhopolttajien keskuudesta löytyi joukko henkilöitä, joiden psykopatiapiirteet olivat korostuneet. Tätä ryhmää luonnehti antisosiaalinen elämäntapa ja monirikollisuus.
Skitsofrenia on vaikea mielenterveyden häiriö, johon sairastutaan yleensä nuorella aikuisiällä. Pääosalla skitsofreniaan sairastuneista esiintyy ennakko-oireita, kuten uni- ja mielialahäiriöitä sekä käytöshäiriöitä.
Thomson tutki 15-25-vuotiaiden tuhopolttajien alaryhmässä skitsofreniaan sairastumista. Seuranta-aikana häiriöön sairastuminen oli 12 kertaa yleisempää tuhopolttajilla kuin verrokkihenkilöillä.
– Tutkimus tuotti uutta tietoa tuhopolttajien kohonneesta kuolleisuudesta ja suuresta itsetuhoisuusriskistä. Tätä ryhmää ei tule sivuuttaa, kun laaditaan kansallisia strategioita itsemurhakuolleisuuden vähentämiseksi. Sekä terveydenhuollon että oikeuslaitoksen tulisi myös huomioida, että nuoret tuhopolttajat ovat merkittävässä riskissä sairastua myöhemmin elämässään skitsofreniaan, Thomson toteaa.
LL Annika Thomsonin väitöskirja Finnish pretrial male firesetters: mortality, suicidality, psychopathy, and morbidity of schizophrenia. tarkastetaan 9. syyskuuta Helsingin yliopistossa.