Yritykset epäonnistuvat Tekniikka&Talouden mukaan usein digitaalisissa palvelusopimuksissa, ja erityisen haastavia ovat digitaalisten alustapalveluiden sopimukset.
Yritykset tekevät kiireessä tai ilman parempaa tietoja digitaalisia sopimusehtoja, jotka eivät päde Suomessa.
– Ääritapauksessa yritys vain kopioi yhdysvaltalaisen palvelun käyttöehdot, jotka eivät välttämättä vastaa lainkaan Suomessa voimassaolevaa lainsäädäntöä, kertoo asianajaja Mari Rusi kansainvälisen asianajotoimijan Eversheds Sutherlandin Suomen toimistosta.
Hänen mukaansa on voitu ajatella, että sopimusehdot ovat tehneet ison yrityksen juristit, joten ne ovat varmasti päteviä.
Rusi huomauttaa, että tällaiset sopimukset aiheuttavat myös turhaa työtä yrityksessä, kun se yrittää selvittää ja kääntää vaikeaselkoisia sopimusehtoja, joita ei välttämättä itsekään ymmärretä.
Tyypillinen virhe on, että palveluntarjoaja olettaa käyttäjän hyväksyvän sopimusehdot vain sillä, että hän käyttää verkkopalvelua tai sovellusta.
– On paljon sopimusehtoja, jotka eivät ole sitovia, jos asiakas tai käyttäjä ei ole aktiivisesti hyväksynyt niitä, Rusi muistuttaa.
Tällaisia ehtoja ovat esimerkiksi maksut, suostumus henkilötietojen käyttämiseen tai käyttäjän tuottaman sisällön omistusoikeuden siirtyminen yritykselle
Digitaalisen liiketoiminnan sopimuksiin ja sääntelyyn erikoistunut Rusi huomauttaa myös, ettei kuluttajan kannalta yllättäviä sopimusehtoja voi piilottaa sopimusehtoihin, vaan niistä on kerrottaa näkyvästi ja selkeästi jo tilausvaiheessa