Suomessa betoniteitä on rakennettu 1900-luvulla. Ennen sotia vuosina 1926–39 niitä rakennettiin yhteensä 360 000 neliömetriä ja sotien jälkeen yhteensä noin 160 000 neliömetriä, kertoo Tekniikka & Talous.
Viimeisen kerran Suomessa kokeiltiin betonilla päällystettyjä teitä 1990-luvulla.
Tavoitteena oli saada aikaan betoniseos, joka kestäisi nastarenkaita. Ensimmäinen urien tasaaminen jouduttiin kuitenkin tekemään aikaisemmin kuin oli ennakoitu ja urautuminen vain kiihtyi korjausjyrsinnän jälkeen.
Kokeilut lopetettiin 2000-luvun alussa, koska todettiin, että betoni ei kestä Suomen sääoloja.
– Suurin haaste liittyi kunnossapitoon ja Suomen olosuhteisiin. Routa yhdistettynä nastarenkaisiin rikkoi betonia, sanoo Infra ry:n johtaja Juha Laurila Tekniikka & Talouden haastattelussa.
Viimeiset betonitiet peiteltiin asfaltilla vuonna 2006.
– Viimeisin umpeen asfaltoitu tie oli kokeilupätkä 3-tiellä Nurmijärvellä, toteaa väyläviraston asiantuntija Katri Eskola.
Maailmalla rakennetaan maanteitä myös betonista. Eskolan mukaan betoni jakaa kuormat paremmin silloin, kun tiellä on paljon raskasta liikennettä.
Monissa maissa betoniteitä onkin rakennettu valtaväylille, joissa on paljon raskasta rekkaliikennettä. Yhdysvalloissa osavaltioiden välisistä moottoriteistä Global Construction Review -julkaisun mukaan peräti 20 prosenttia on betonipintaisia.