Jos kansalainen hoitaa virastoissa ja terveydenhuollossa salassapitovelvollisuuden alaisia asioita, hänen pitäisi pystyä asioimaan niin, etteivät keskustelut kantaudu ulkopuolisten korviin. Näin sanoo laki, mutta käytännössä on usein toisin.
Pulmia aiheuttaa etenkin vanha rakennuskanta, kertoo lakimies Jaska Siikavirta Lounais-Suomen aluehallintovirastosta. Pelkät sermit eivät usein riitä turvaamaan yksityisyyttä.
– Vanhoja virastoja ja toimitiloja voi olla vaikea muuttaa sellaisiksi, että äänieristys ja tilat olisivat riittävät, hän sanoo lehdessä.
Siikavirran mukaan julkisuuslaki on hyvä esimerkki laista, jonka sanamuoto on tiukka, mutta joka ei kohtaa käytännön todellisuutta.