[rev_slider alias=”torilla-tuulee-01″ mode=”header”][/rev_slider]Borgå Gymnasiumin piha on lanattu. Edellisenä yönä on satanut sen verran, että lanajälkeen kohoaa pieniä lammikoita.
Lasiovista katselee oppilaita. Joko se tulee? Koulun käytävillä pyörii hermostuneita opettajia.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistön on määrä saapua kouluun kello 15.15, mutta lukiolaiset on komennettu juhlasaliin yli puoli tuntia ennen. Meteli on kova, kunnes rehtori hiljentää väen.
Salin ulko-ovi kolahtaa, ja koululaiset ponnahtavat seisomaan. Presidentin sijaan sisään astuu kansanedustaja Mikaela Nylander (r.), joka yllättyy iloisesti.
– Det var en trevlig överraskning, hän naurahtaa, ja koululaiset nauravat mukana.
Hetkeä myöhemmin Niinistö saapuu, ja taas koululaiset nousevat ylös. He seuraavat, kun presidentti astelee lavalle neljän lukiolaisen seuraan.
Niinistö istuutuu, mutta muut jäävät seisomaan ja aloittavat tervetuliaissanat. Nyt Niinistö vuorostaan ponnahtaa seisomaan, ja taas sali saa hyvät naurut.
Borga Gymnasiumin ja Linnankosken lukion oppilaat tenttaavat presidenttiä tunnin ajan. Ilmastonmuutos, Trump, Nato, Pohjois-Korea, pohjoismainen malli, aiheita sinkoilee.
Niinistö kertoo olevansa kova puhumaan matematiikan opiskelun puolesta.
– Matikka on hiukan aliarvostettua. Se on tärkeä aine, koska se opettaa loogista ajattelua.
Kun Niinistö vielä puhuu lukiolaisille, Porvoon torille kerääntyy jo väkeä. Lapsikuoro avaa lavalla ääntä ja yrittää selvitä viileässä marraskuisessa alkuillassa. Pikkutytöt tärisevät ja kiskovat juhlapuvun hihoja rystysten päälle.
Väkeä on toistasataa ennen kuin Niinistö on edes saapunut, ja kun hän kävelee paikalle, torin juhla-alue täyttyy nopeasti. Väkeä on useita satoja.
Lapset laulavat kauniisti. Niinistö pitää puheen ja saa aplodit. Hän vilkuttaa ja käy kättelemässä kansalaisia. Kännykät valaisevat tungosta.
Viikkoa myöhemmin SDP:n Tuula Haatainen pitää kampanjatilaisuutensa kahvilassa Helsingin Pohjois-Esplanadilla. Viisi minuuttia ennen tapahtuman alkua paikalla istuu yhdeksän kansalaista. Kampanjaväkeä on saman verran. Viime hetkessä paikalle tulee vielä muutama ihminen, ja lopulta heitä on ehkä viisitoista.
Ero Niinistöön on melkoinen. Toki vertailu on epäreilua, koska Niinistö teki Porvoon-vierailun istuvana presidenttinä eikä ehdokkaana. Presidentille järjestetään presidentin kohtelu, ja jo pelkkä virallinen asetelma herättää ihmisten kiinnostuksen.
Mutta silti. Kyseessä on sentään SDP, yksi kolmesta suuresta. SDP tuotti Suomen presidentit 30 vuoden ajan 1980-luvun alusta lähtien. Nyt mikään ei viittaa siihen, että Haatainen valittaisiin. Sen voi nähdä jo siitä, että kansanliikkeen ehdokas Niinistön kampanjatapahtumissa väkeä on ollut moninkertainen määrä.
Kahvilaan on hankittu vetonaulaksi pitkäaikainen ministeri ja kansanedustaja Erkki Tuomioja (sd.). Hän pitää innokkaan puheen, innokkaamman kuin Haatainen itse.
Haatainen puhuu kaupunkisuunnittelusta, matkastaan Indonesiaan, ilmastonmuutoksesta ja kehitysavusta. Hän sanoo, että EU:n puolustusprojekti herättää epäilyksiä kansalaisissa, koska EU:sta ei haluta sotilasliittoa. Natoon suomalaiset eivät halua lainkaan, hän sanoo.
Siksi onkin kiinnostavaa kuulla heti perään Haataisen suusta seuraava virke:
– On tärkeää, että Suomi istuu niissä pöydissä, joissa päätökset tehdään, että meidän päämme yli ei päätetä.
Virke jää vaille selitystä. Ei selviä, mihin pöytiin Haatainen viittaa.
Yleisöstä keski-ikäinen rouva esittää toivomuksen, että Haatainen ei unohtaisi toimintaa rauhan puolesta. Tämä lupaa täyttää toiveen.
Haatainen toivoo, että Suomi käyttäisi hyväkseen puheenjohtajuuttaan Arktisessa neuvostossa. On saatava aikaan ”myönteisiä kehityskulkuja”, hän toteaa.
Presidentinvaaleja ei mainita sanallakaan kaksi tuntia kestävän tilaisuuden aikana, ei liioin muiden ehdokkaiden nimiä.
Vasta päätössanoissaan SDP-nuorten valovoimainen puheenjohtaja Mikkel Näkkäläjärvi tuntuu muistavan, miksi väki on kokoontunut kahvilan kellariin tiiliholviin.
– Presidentinvaaleihin on aikaa kaksi kuukautta. Mitä tahansa ehtii tapahtua.
Matti Vanhanen signeeraa ämpäreitä kauppakeskuksessa Lohjalla. Hän väistelee kävelysauvoja ja menee kahvijonoon kannattajiensa kanssa. Kaikki saavat kahviliput keskustan paikallisyhdistyksen tiskiltä.
Kannattajia onkin saapunut paikalle muutamia kymmeniä. Meteli on kova. Metsänhoitoyhdistyksen lippalakkeja vedellään takaraivolle.
Pöydän ääressä iäkäs mies kertoo rakentaneensa aikoinaan talon Himoksen loma-asuntomessualueelle ja myyneensä sen mukavalla summalla, jonka turvin saattoi muuttaa Uudellemaalle. Miehellä on näkemys presidentinvaaleista.
– Niinistö on ylivoimainen. Mutta sitten on se Väyrynen.
Moni paikalle saapunut ennustaakin, että Paavo Väyrynen ottaa kakkossijan vaaleissa – vaikka tämän ehdokkuuskaan ei joulukuun alussa ole vielä varmistunut.
Vanhasta asetelma ei tunnu vaivaavan. Hän nauraa paljon ja muistelee nuoruuttaan. Politiikkaan vetivät kansainväliset kysymykset. Tämän vuosikymmenen alussa hän poikkesi hetkeksi yksityissektorille, mutta palasi viiden vuoden tauon jälkeen eduskuntaan.
– Tällä hetkellä tuntuu, että olen kypsä presidentin tehtävään.
Pikkupoika saa mikrofonin ja kysyy suuren ulkopoliittisen kysymyksen, ehkä kaikkein suurimman.
– Kun tulee hätä ja joku hyökkää, auttaako joku?
Vanhanen vastaa pitkästi ja luettelee asioita: oma puolustus, kymmenet eurooppalaiset maat, yhteinen arvopohja.
Kesken vastauksen kepu-ilmapallo pamahtaa äänekkäästi. Pikkupoika hätkähtää, mutta kun muut nauravat, hän nauraa mukana.
Vanhanen siirtyy kertomaan, että pakolaiset tuottavat ongelmia, mutta Suomen etu on auttaa heitä. Hän sanoo, että tärkeimmät reitit Eurooppaan
kulkevat Turkin läpi ja Välimeren yli.
– Venäjän kautta kulkee kolmas reitti. Siksi pitää auttaa Kreikkaa ja Italiaa.
Vanhanen lähettää pari piikkiä Niinistölle. Hän sanoo, että istuvan presidentin olisi pitänyt tiukemmin vaatia Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpia ilmastotalkoisiin.
Vanhanen kertoo tulkitsevansa perustuslakia eri tavoin kuin Niinistö.
– Perustuslaissa ei ole pilkkua eikä taukoa. Jos tulee erimielisyys, eduskunta ratkaisee riidan.
Niinistöhän on kertonut pitävänsä tauon, kun hän lukee perustuslaista, kuka johtaa maata: ”Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti (tauko) yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.”
[rev_slider alias=”torilla-tuulee-02″][/rev_slider]
Nils Torvalds (r.) kaivaa Ikea-kassista kourallisen välipalakeksejä. Hän laittaa ne vanerikulhoon omien esitteidensä päälle ja astuu keskelle ihmisvirtaa.
Virrasta tosiaan voi puhua. Helsingin rautatieaseman läpi kulkee päivittäin 200 000 ihmistä, ja ruuhkahuiput osuvat luonnollisesti aamuun ja iltaan.
Torvalds aloittaa aseman pihalla kello 7.30, kun ihmiset määrätietoisesti kiiruhtavat töihinsä. Hän ojentaa kulhoa ja huutaa.
– Aamupalaa!
Aika ei ole paras politiikasta puhumiseen. Moni pysähtyy, nappaa Elovena-keksin ja kiittää, mutta ei pysähdy juttelemaan. On liian kiire töihin. Joku sentään kehaisee Torvaldsia tämän kannanotoista.
Torvalds pohtii presidentinvaalien asetelmaa. Tammikuun alussa Niinistön kannatus on ylivoimainen, mutta Torvalds uskoo, vaalien lähestyessä tilanne tasoittuu.
Hän muistuttaa, että näin on käynyt aina, kun istuva presidentti on ollut ehdolla. Tarja Halosen kannatus oli syksyllä 2005 huimaa, mutta suli vuodenvaihteen jälkeen. Edes Mauno Koivisto ei vuonna 1988 tullut valituksi suoralla kansanvaalilla, vaan joutui valitsijamieskierrokselle.
Tammikuun kolmantena päivänä rautatieaseman pihalla Torvalds sanoo uskovansa, että vastaava tapahtuu nyt.
– Ihmiset haluavat toisen kierroksen.
Asemalta saapuu huomioliiviin pukeutunut nuorehko mies rinkka selässä ja susikoira hihnassa. Tupakka palaa ja katse harittaa. Hän kysyy keksiä koiralle, mutta Torvalds sanoo, että jakoi juuri viimeiset.
Mies kertoo tulleensa Imatralta, jossa ei kuulemma ole töitä. Hänen mielestään on väärin, että työttömän aktiivimalli pakottaa hänet muuttamaan työn perässä.
Mies kysyy, allekirjoittiko Torvalds kansalaisaloitteen, joka vastustaa aktiivimallia.
Torvalds kertoo pohtineensa asiaa vaimonsa kanssa.
– Päädyin siihen, että ehkä allekirjoitan aloitteen, koska mallissa on ongelmia.
Torvalds ei pääse kertomaan, mitä ongelmat ovat, koska rinkkamies haluaa kertoa, että Helsingistä hän saisi helposti töitä, mutta Imatralla niitä ei kerta kaikkiaan ole.
Merja Kyllönen (vas.) on tullut Hakaniemen torille Kainuusta. Mereltä puhaltaa, mutta sähköt eivät sentään pääkaupungissa katkeile niin kuin Suomussalmella, Kyllösen kotinurkilla.
Kainuussa ehdokas keräsi kampanjaväen mukaan runsaasti väkeä toreille, ja vasemmistoliiton teltta vetää Hakaniemessäkin. Kaikki kantavat Merja-rintamerkkiä, jossa nokkelalla tavalla korostetaan ME-sanaa.
Kyllöstä kättelee rouva, joka lupaa antaa äänensä hänelle. Kyllönen kiittää.
– Sitten on ainakin yksi varma ääni. Omakin on aina epävarma, ehdokas naurattaa kuulijoitaan.
Niinistö-rintanappia kantava nainen tulee kehumaan. Hän sanoo, että jos ei äänestäisi Niinistöä, äänestäisi Kyllöstä.
– Seuraavalla kerralla sitten, tämä on lupaus, nainen sanoo.
Energiasta kiinnostunut ikämies tiukkaa Kyllösen kantaa ilmastonmuutokseen. Tämä vastaa, että ongelma on todellinen.
Mies ei usko. Hän sanoo, että ilman energiaa ei ole elämää. Kyllönen arvelee, että jos mitään ei tehdä, elämä loppuu sittenkin.
Mies sanoo, että ilmastonmuutoksen torjunta palvelee superrikkaiden etuja. Al Gore ja Leonard di ”Capricio” järjestävät itselleen etuja.
Paikalle tulee mies kolmipyöräisellä rullatuolilla. Hän kuuntelee hetken ja kertoo, että Venäjällä poltetaan kaatopaikkoja energiaksi. Kyllönen yrittää puhua rullatuolimiehelle, mutta energiamies vie kaiken huomion.
Energiamies arvostelee edelleen ilmastonmuutoksen torjuntaa. Hän sanoo, että historia tulee tuomitsemaan Angela Merkelin. Hänen mielestään toiveet siitä, että uusiutuva energia pelastaa meidät, ovat kuvitelmaa.
– Minä olen insinööri, mies painottaa.
– Saa olla insinööri, mutta ei ole kuvitelmaa, Kyllönen vastaa.
Rullatuolimies nousee yllättäen seisomaan. Hän niputtaa tuolinsa, joka onkin oikeastaan kolmipyöräinen sähkömopo. Se menee hämmästyttävän pieneen tilaan. Mies sanoo, että hän sai julkista rahaa hankkiakseen pyörän, joka ei ollut aivan halpa.
Kyllönen lupaa paneutua asiaan.
Rullatuolimies haluaa puhua sisäpolitiikasta. Hänen mielestään presidenttien pitäisi ottaa useammin kantaa maan sisäisiin asioihin. Kyllösen mielestä presidentti osallistuu keskusteluun enemmän kuin luullaan.
– Presidentti ottaa kantaa aina, kun hän allekirjoittaa lain.
Espoolaisen ostosparatiisin kirjastossa odottaa parikymmentä ihmistä, mutta kansanliikkeen ehdokas Paavo Väyrynen on myöhässä. Parkkihallissa on loppiaisen jälkeisenä sunnuntaina niin ahdasta, että hän ei tahdo löytää autolleen paikkaa.
Kun Väyrynen saapuu, väkeä valuu lisää. Nelisenkymmentä ihmistä kuuntelee kansalaispuolueen ehdokasta.
Väyrynen alkaa puhua globaalista muutoksesta. Hän analysoi terävästi ja luettelee sujuvasti suuria kokonaisuuksia. Kansallisvaltiot ovat yhdentyneet, mutta maailmanlaajuiset työmarkkinat myllertävät. Työntekijöiden reaalitulot putoavat, mutta johtajien ja omistajien nousevat.
– Globalisaatio on tuonut paljon hyvää, mutta myös ongelmia.
Trumpin valinta ja Brexit ilmentävät tyytymättömyyttä, Väyrynen sanoo. Näiden takana on toive globalisaation pysäyttämisestä ja työpaikkojen tuomisesta takaisin vanhoihin teollisuusmaihin.
Väyrysen mukaan ylikansallisen yhdentymisen aika onkin ohi. Kansallisvaltiot vahvistuvat. Puheesta ei käy ilmi, onko kyseessä analyysi vai toive.
Ehdokas muistelee Suomen EU-taipaleen alkuvaiheita ja väittää, että Suomi ujutettiin perustuslain vastaisesti unionin jäseneksi ja myöhemmin rahaliitto euroon. Hän syyttää molemmista Sauli Niinistöä.
– Minä tein kaiken mahdollisen estääkseni EU-jäsenyyden.
Niinistö on ainoa poliitikko, jonka Väyrynen puheessaan mainitsee – itsensä lisäksi, tietenkin.
Eurosta pitää päästä eroon. Natoon ei missään tapauksessa pidä mennä. EU:n puolustusyhteistyö on Natoakin pahempi asia. Suomea ei uhkaa mikään.
Niinistö on syypää maahanmuuttokriisiin.
– Minä ehdotin kriisiin ratkaisua, Väyrynen julistaa.
Sisäpolitiikan suunta on väärä. Valtio on syyllinen siihen, että ihmiset muuttavat Espooseen.
Mitä lähemmäs nykyhetkeä ja Väyrystä itseään puhe etenee, sitä sakeammaksi käy soppa.
Väyrynen ihmettelee Niinistön kannatuslukuja, jotka liikkuvat 70 prosentissa. Hänen mielestään ne eivät voi pitää paikkaansa, koska hän on kulkenut kentillä 50 vuotta. Kaksi kolmasosaa suomalaista vastustaa Niinistön linjaa, miten he muka voisivat kannattaa tätä.
– Komea mies, mutta linja on väärä, Väyrynen luonnehtii Niinistöä.
Väyrynen haluaa perustaa julkisen elimen valvomaan kannatusmittauksia. Hän on yrittänyt tilata omaa mittausta, mutta mittauslaitokset eivät ole suostuneet. Hän on varma, että hänen omat kannatuslukemansa riittävät toiselle kierrokselle, jolloin hänellä on mahdollisuus voittoon.
Kemiläissyntyinen muusikko-kirjailija Tommi Liimatta kävelee ohi suuren lapsikatraan keskellä. Hän vilkaisee keminmaalaista Väyrystä, mutta ei osoita mitään tunteita.
Lopuksi Väyrynen mainostaa mukejaan. Avustaja kiiruhtaa lavalle ja kuiskaa jotain. Väyryselle selviää, että kirjastossa ei saa myydä mukeja. Hän kehottaa ihmisiä siirtymään Tikkurilaan, jossa mukeja saa myydä, tai käymään omilla nettisivuillaan. Tosin silloin pitää maksaa postimaksut.
[rev_slider alias=”torilla-tuulee-03″][/rev_slider]
Tamperelaiseen kirjakauppaan on kokoontunut nelisenkymmentä ihmistä kuulemaan Pekka Haavistoa (vihr.). Lisää väkeä kulkee paikalle puheen alettua. Osa saattaa olla oikeitakin asiakkaita, mutta harvoin näin moni osuu yhtä aikaa kirjaostoksille.
Haavisto puhuu suhteestaan liputtamiseen ja mainostaa samalla kirjaansa.
– Ei ole olemassa vaalikirjoja eikä vaalivauvoja, koska molemmat jatkavat elämäänsä vaalien jälkeen.
Kirjassa käydään läpi liputtamista. Haavistoa haastattelee käsikirjoittaja Jari Hanska, Haaviston entinen avustaja. Tämä ihmettelee, miksi liputuspäivät nimetään usein miesten mukaan.
Ehdokas sanoo, että monet liputuspäivät ovat niin vanhoja, että silloin vaikutusvaltaisia naisia oli vielä vähän. Vanha kaveriporukka Elias Lönnrot, Johan Runeberg ja Johan Snellman on ollut jaossa onnekas: kaikkien kunniaksi liputetaan.
Haavisto kertoo, miksi suruliputus ilmaistaan nostamalla lippu puolitankoon: Takavuosisatoina lipputangon huipulle vedettiin musta lippu surun merkiksi ja varsinainen lippu jätettiin puoliväliin. Musta lippu on sittemmin pudonnut pois, mutta puolitanko jäänyt.
Haavisto kertoo tavanneensa taannoin Afganistanin presidentti Ashraf Ghanin Kabulissa. Lukutoukka Ghani oli perehtynyt Suomen historiaan ennen tapaamista ja sanoi Haavistolle, että etenkin Suomen 1920-luku herätti kiinnostuksen.
Ghani taivasteli, miten Suomessa on voinut olla hävinneiden hallitus vuonna 1926, vain kahdeksan vuotta sisällissodan jälkeen. Silloinhan pääministerinä toimi SDP:n Väinö Tanner.
Haavisto vastasi puhumalla Suomen rauhantahtoisuudesta. Torpparit vapautettiin pian kapinan jälkeen, ja valtio tarjosi työpaikkoja, joiden turvin hävinneetkin pääsivät rakentamaan tulevaisuuttaan. Samaa juttua Haavisto kertoo muissakin tilaisuuksissaan.
Hyvät neuvot kelpaisivat edelleen monelle, Haavisto arvelee.
– Rauhantyö on valmista vientiin. Olemme ehkä sokeita tälle.
Haavisto päättää jutustelunsa. Parikymmentä ihmistä asettuu jonoon saadakseen signeerauksen ostamaansa Haavisto-kirjaan tai ottaakseen selfien. Kapellimestari Santtu-Matias Rouvali jonottaa kärsivällisesti. He halaavat Haaviston kanssa ja vaihtavat kuulumisia.
[rev_slider alias=”torilla-tuulee-04″][/rev_slider]
Perussuomalaisten vaalimökillä Tampereen keskustorilla kuhisee. Laura Huhtasaari saapuu minä hetkenä hyvänsä, ja tunnelmaa kohotetaan. Puolueaktiivi kulkee toppatakki auki pikku pakkasessa ja takoo virvelirumpua. Perässä seuraa kaksikko, joka kantaa Laura-banderollia.
Äärioikeistolainen hautausurakoitsija Marco de Wit kuvaa videoblogia. Miesporukka jutustelee ja ennustaa, että EU hajoaa viidentoista vuoden kuluessa. Suomen kannattaisi kääntää katseet itään, koska sillä suunnalla talous kasvaa.
– Venäjällä on oma valuuttakin, yksi miehistä kehuu.
Huhtasaari saapuu ja aloittaa puheensa. Hän kehuu, että Tampereella on hyvä pöhinä, ja uusia taloja rakennetaan.
– Tamperelaiset ei ainakaan jää tuleen makaamaan.
Sattuvasti sanottu, semminkin kun muistaa, että sata vuotta sitten samalle paikalle kerättiin punakaartilaisia teloitettaviksi ja leirille lähetettäviksi.
Huhtasaari jatkaa ajankohtaisilla teemoilla. Lintukoto, turvallisuus, isovanhemmat, aktiivimalli, Visegrad-maat, lastenpsykiatri Jari Sinkkonen, Afrikan presidentti.
Ehdokas ei malta pysähtyä aiheisiinsa kuin hetkeksi. Puhe ei ala mistään eikä johda mihinkään. Hän lausuu sanan ja huomaa, että siitä syntyy ajatus, ja siirtyy saman tien puhumaan syntyneestä ajatuksesta.
Huhtasaari kertoo laativansa asioille muistisääntöjä. Hänen ehdokasnumeronsa on 5, ja se on helppo muistaa, koska ”täyskäsi on viisi”.
Myös vuodelle 1917 hän on jostain syystä laatinut säännön, jonka logiikka ei tosin aivan aukea.
– Vuonna 1917 Suomi oli kauneimmillaan. Sanotaanhan myös niin, että 17-vuotiaana neito on kauneimmillaan. Myös oli Suomi-neito.
Huhtasaari ehdottaa, että Suomesta tehdään Pohjolan Sveitsi. Sveitsissä on voimassa suora demokratia.
– Päättäjät joutuvat istumaan puolella kankulla, koska jos he tekevät päätöksen, joista kansalaiset ärsyyntyvät, he voivat vaatia sen kansanäänestykseen.
Huhtasaari saa kovat aplodit kannattajiltaan, joita on saapunut paikalle kymmeniä tai sata.