Todistajansuojeluohjelmassa kyse on suojeltavan henkeä uhkaavan vaaran torjumisesta. Käytännössä tämä tarkoittaa yleensä uutta asuinpaikkaa, tilapäistä peitehenkilöllisyyttä ja muita suojelutoimenpiteitä.
Todistajansuojeluohjelma aloitetaan vain, jos muut keinot eivät ole riittäviä henkilön suojelemiseksi henkeä ja terveyttä uhkaavalta vakavalta vaaralta.
Ennen ohjelman aloittamista arvioidaan aina, voidaanko henkilöä suojella muilla tavoin. Näitä keinoja ovat esimerkiksi lähestymiskielto, yhteystietojen salaaminen ja erilaiset kodin turvajärjestelmät.
Ase järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan
Todistajansuojeluohjelma lisää viranomaisen mahdollisuuksia suojella henkensä puolesta pelkääviä todistajia ja muita henkilöitä.
Näin vakavia uhkailutapauksia ilmenee Suomessa harvoin. Poliisi arvioi, että uusia suojelutapauksia tulee vain muutama vuodessa.
– Lain vaikutukset ovat kuitenkin merkittäviä sekä yksilötasolla että laajemmin yhteiskunnallisesti rikosoikeudellisen vastuun toteutumisen kautta, oikeusministeriö toteaa.
Todistajansuojeluohjelman tarve liittyy lähes aina järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Kyseessä on yleensä henkilö, joka kuuluu itsekin rikollisryhmään tai sen välittömään vaikutuspiiriin, ja joka haluaa jättää rikollisen elämäntavan ja rikollisryhmän. Tätä poliisin arviota puoltavat myös kansainväliset kokemukset.
Keskusrikospoliisi vastaa todistajansuojeluohjelman toteuttamisesta ja toimii tarvittaessa yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa.
Valtioneuvosto esitti todistajansuojelulain vahvistamista torstaina ja tasavallan presidentin on tarkoitus vahvistaa laki perjantaina. Laki tulee voimaan maaliskuun alussa.