Neurologian professori Risto O. Roine varoittaa vähättelemästä koronaviruksen aiheuttamia pitkiä jälkioireita eli niin sanottua long Covidia.
Hän johtaa sosiaali- ja terveysministeriön asettamaa ja aiheeseen perehtynyttä asiantuntijaryhmää. Suomessa jälkioireista kärsii arviolta tuhansia ihmisiä, Yhdysvalloissa yli kymmenen miljoonaa akuutista infektiosta toipunutta.
– Tämä ei ole mikään romukoppasyndrooma, vaan ihan oikea sairaus. Epäilykset luulosairaudesta ovat halventavia, Roine sanoo Tekniikan Maailmalle.
Maailman terveysjärjestö WHO sai lokakuun alussa valmiiksi kliinisen määritelmän LC-taudille. Jälkoireet puhkeavat yleensä kolmen kuukauden sisällä akuutin infektion jälkeen. Keskeistä on, että oireet kestävät ainakin kaksi kuukautta, eikä niitä voi selittää muilla diagnooseilla.
Yleisimpiä LC-oireita ovat väsymys, hengenahdistus ja tajunnan häiriöt. Oireet voivat ajoittain parantua ja palata myöhemmin. Nykyisen tiedon perusteella jälkioireita kehittyy 10–30 prosentille potilaista. Useimpien oireet vaikuttavat helpottavan ajan myötä.
– Pitkittyneitä oireita on monissa virusinfektioissa, ei se ole ainutlaatuista LC:lle. Useimmiten myös LC-oireet pikkuhiljaa laantuvat, ja kyllä tästä parantua voi. Tätä viestiä pitäisi kertoa myös potilaille, Risto Roine sanoo.
Dramaattinen havainto
Uusimpien tutkimusten perusteella taustalla voi olla vastustuskykyyn tai sen puutteeseen liittyvä reaktio. Koronavirus käyttää hyväksi solujen ACE2-reseptoreita, joita löytyy eri puolilta kehoa. Virus voi päästä verenkierron kautta hermostoon ja läpäistä myös veriaivoesteen. Autoimmuunitauteja aiheuttavat autovasta-aineet voivat liittyä oireisiin.
– Ajatus on, että vasta-aineet sitoutuvat ACE2-proteiiniin ja estävät sen toiminnan. Ja sen seurauksena angiotensiinin määrä lisääntyy, mikä aiheuttaa immunologisen mekanismin, jolla tauti saattaa kehittyä pitkäkestoiseksi, Risto Roine sanoo.
Roine kuvailee havaintoa dramaattiseksi ja toteaa sen olevan potilaille hyvä uutinen. Jos tauti on vasta-ainevälitteinen, voidaan siihen myös puuttua.
– Toki siinä on muitakin mekanismeja, mutta tämä voi hyvin olla ratkaiseva. Sittenhän siihen pystyttäisiin puuttumaan. Vaurioita pystyttäisiin pysäyttämään immunoglobuliinihoidolla. Se on jo olemassa oleva hoito, professori sanoo.