Kaikkia luonnonlääkkeitä ei ole tutkittu pätevästi. Kasvilääkkeiden käyttö perustuu Tieteen Kuvalehden mukaan pikemminkin perimätietoon vaikutuksesta kuin tarkkaan käsitykseen koostumuksesta.
TK kertoo, että Torinon yliopiston kemistin Giancarlo Cravotton vuonna 2010 tekemän selvityksen mukaan 12 prosenttia länsimaissa suosituimmista rohdoksista on tieteellisesti testaamattomia.
Puolet tuotteista on lehden mukaan testattu eläimillä myrkyllisyyden tai vakavien sivuvaikutusten varalta, mutta potilaskokeita on tehty vain 16 prosentille luonnonlääkkeistä.
Yhdysvaltalainen Kansallinen täydentävän ja integroivan terveydenhuollon keskus NCCIH esittelee verkkosivuillaan 52 yleisesti hoitoon käytettävää kasvia. Niistä 44 on NCCIH:n mukaan joko täysin tutkimattomia tai niin huonosti tutkittuja, että niiden vaikuttavuudesta ei ole varmaa tietoa.
TK muistuttaa lisäksi, että valmisteen testaaminen potilailla ei tarkoita automaattisesti virallista hyväksyntää tai taattua laatua ja tehoa.
Esimerkiksi suosittuihin luonnonlääkkeisiin kuuluvan karpalomehun on esitetty ehkäisevän virtsatietulehduksia. Vuonna 2013 tehdyn kokoomatutkimuksen mukaan juoman vaikuttavuus on kuitenkin paljolti uskon asia.
Ruth Jepson Skotlannin kansanterveyslaitoksesta kävi läpi 24 tutkimusta, joihin oli osallistunut 4 473 henkilöä. Hän totesi näytön karpalomehun ehkäisevästä vaikutuksesta niin vähäiseksi, että se ei ole tilastollisesti merkitsevä.
Lisäksi hän huomasi, että monet osallistujat olivat keskeyttäneet. Eräässä tutkimuksessa pudokkaiden osuus oli peräti 55 prosenttia. Syyksi paljastui se, että he eivät pystyneet juomaan joka päivä isoa lasillista mehua.