Tuoreen tutkimuksen mukaan aivojen muistijälkien muodostumista voidaan ennakoida tiettyihin säännönmukaisuuksin nojaavilla tietokoneohjelmilla.
Manchesterin yliopiston tutkija Deborah Talmi ja Princetonin yliopiston tutkija Marcelo Mattar pyrkivät selvittämään, miksi jotkut tapahtumat haihtuvat muistista lähes heti, mutta toiset pysyvät mielessä vielä vuosikymmeniä myöhemmin.
Aihetta on tutkittu perinteisesti näyttämällä koeasetelmissa osallistujille erilaisia kuvia tai elokuvia. Aivoista mitatun tunnereaktion voimakkuutta on tällöin verrattu muodostuneeseen muistikuvaan. Muistikuvien muodostumisen tarkka prosessi on Deborah Talmin mukaan edelleen pitkälti pimennossa.
Tutkimukset ovat yleisesti ottaen tukeneet oletusta, jonka mukaan tapahtumaan liittyvä myönteinen tai kielteinen tunnereaktio jättää myös selkeämmän muistijäljen.
Lievästi jännittävää tapahtumaa voi olla toisaalta vaikeampi muistaa, jos sitä seurasi vielä voimakkaampi kokemus. Myös ympäristöllä on merkitystä, sillä esimerkiksi vanhat koulumuistot voivat palata mieleen helpommin samalla paikalla tai luokkakokouksen yhteydessä.
Ohjelma ”muisti” kuten ihminenkin
Psychological Review -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin prosessia, jolla ihmisaivo merkitsee, säilyttää ja palauttaa neutraalia informaatiota. Tutkijat käänsivät mekanismin matemaattiseen muotoon ja laativan sen pohjalta tietokoneohjelman, joka simuloi henkilön oppimista ja muistamista.
– Jos oletuksemme olivat oikeita, niin ohjelman tulisi ”muistaa” paremmin samat kohteet kuin koehenkilöidenkin. Havaitsimme, että näin todella kävi. Malli simuloi sekä muistikuvia vahvistavia että heikentäviä tilanteita, tutkijat kirjoittavat.
Tutkimus osoitti, että sekä emotionaalisesti vahvat että neutraalit kokemukset kirjattiin muistiin suhteellisen samankaltaisten prosessien kautta. Pienillä eroavaisuuksilla ja ympäröivällä tilanteella oli silti suuri merkitys muistikuvien muodostumiseen.
– Tämä voi johtua siitä, että evoluutiossa ihmisen aivot herkistyivät tietyille asioille, kuten pedon luomalle uhalle tai mahdollisuudelle saada ruokaa, Deborah Talmi ja Marcelo Mattar toteavat.
Heidän mukaansa matemaattisten mallien käyttö voi mahdollistaa ennusteet siitä, mitä kokemuksia tietty yksilö tulee muistamaan.
– Ensimmäisenä vaiheena on ennustaa, minkä yksittäisen kuvan koehenkilöt muistavat. Lopullinen tavoite on ymmärtää ilmiötä yksilötasolla. Toistaiseksi ihmismielen toimintaan, kokemusten välisiin linkkeihin ja huomion suuntautumiseen liittyy melko paljon epävarmuutta, Talmi kirjoittaa the Conversation -sivustolla julkaistussa kirjoituksessaan.