Ilmatieteen laitoksen uusi tutkimus osoittaa, että satelliittipohjaisia havaintoja voidaan hyödyntää myös Itämeren kaltaisilla alueilla, joissa päästöt ovat pieniä. Aikaisimmin satelliittihavaintoja on käytetty lähinnä erittäin voimakkaiden päästöalueiden, kuten Kiinan, Yhdysvaltojen itärannikon ja Keski-Euroopan, tutkimiseen.
Ilmatieteen laitoksen mukaan satelliiteista saatavat havainnot ovat erittäin tärkeitä ilmanlaadun seurannan kannalta alueilla, joilla maanpinta- tai lentokonemittauksia ei ole saatavilla tai ne ovat harvassa.
Satelliittihavainnot ovat tutkimuksen mukaan tarpeeksi herkkiä myös pienemmille päästölähteille, joten niitä voidaan käyttää arvioimaan ilmanlaadun muutoksia myös Itämeren meri- ja rannikkoalueilla, joissa
tehtaat, autot ja laivat päästävät ilmakehään saastuttavia kaasuja, esimerkiksi typpidioksidia.
Typpidioksidi syntyy pääasiassa palamisprosesseissa ja on suurina pitoisuuksina myrkyllistä maanpinnan lähellä. Typpidioksidi on lyhytikäinen kaasu, joka pysyy pääosin päästölähteiden lähellä, ja siksi sitä voi käyttää saastuttavien päästöjen muutoksien määrittämiseen.
OMI tuottaa tarkkoja typpidioksidihavaintoja
Tutkimuksessa käytettiin suomalais-hollantilaisen Ozone Monitoring Instrumentin (OMI) tekemiä typpidioksidihavaintoja. OMI on mitannut typpidioksidipitoisuuksia ilmakehän alakerroksilla eli troposfäärissä lokakuusta 2004 alkaen ja se on laukaistu osana NASA:n Aura-satelliittia.
Sen mittaustekniikka perustuu maan ilmakehästä ja pinnasta takaisin siroavaan Auringon säteilyyn.
– Tutkimuksessa osoitettiin, että OMI-instrumentin mittaaman typpidioksidin keskiarvot ovat kykeneviä ilmaisemaan Itämeren rannikkokaupungit sekä Itämeren laivaväylät, joissa on eniten liikennettä. Kaupunkien typpidioksidipäästöt ja elinikä voidaan arvioida sovittamalla teoreettinen malli satelliitin hankkimiin havaintoihin. Esimerkiksi Helsingissä päästöiksi arvioitiin 1,5 mol/s ja eliniäksi kolme tuntia, kertoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Iolanda Ialongo.
Tulokset ovat yhtäpitäviä olemassa olevien tietokantojen kanssa. Tämän lisäksi OMI:n typpidioksidihavaintoja verrattiin mallisimulaatioista peräisin oleviin laivojen päästöihin. Tulokset osoittivat samanlaista vaihtelua.