Amnestyn Suomen osaston translakikampanjan kasvo Sakris Kupilan mukaan tietoa sukupuolesta tarvitaan tilastointiin, mutta ei juuri muuhun.
– Lääketieteen opiskelijana näen, ettei terveyden- ja sairaanhoitoa varten tietoa juridisesta sukupuolesta myöskään välttämättä tarvita. Ammattilaisten pitäisi osata ottaa huomioon kunkin potilaan yksilölliset ominaisuudet muutenkin potilasta kuunnellen, Kupila huomauttaa Setan tiedotteessa.
Poikkeuksena hän mainitsee esimerkiksi asevelvollisuuden määrittämisen nykyisten sukupuolittuneiden lakien voimassaollessa.
– Henkilökohtaisesti ottaisin itselleni kolmannen vaihtoehdon tai en mitään, Kupila toteaa.
Trasekin puheenjohtajan Panda Erikssonin mielestä jokaiselle kuuluu oikeus saada haluamansa sukupuolimerkintä. Merkinnän pitää hänen mukaansa perustua omaan ilmoitukseen, koska sukupuolta ei voi määrittää kukaan muu kuin ihminen itse.
– Ihmisten täytyy voida matkustaa, asioida viranomaisten kanssa ja toimia yhteiskunnassa niin, ettei heidän passimerkintänsä määrittele heitä ja saata jatkuviin ongelmiin, Eriksson painottaa.
Suomessa sukupuoli määritellään ja merkitään väestörekisteriin lapsen syntyessä ulkoisten sukupuolittujen piirteiden perusteella joko mieheksi tai naiseksi. Sukupuolimerkinnän muuttamista säätelee translaki, joka edellyttää sukupuolen korjaajalta lääketieteellistä prosessia ja transdiagnoosia, 18-vuoden ikää ja todistusta lisääntymiskyvyttömyydestä.
Valtiovarainministeriö asetti viime syksynä työryhmän selvittämään henkilötunnuksen uudistamista ja valtion takaaman identiteetin hallinnoimista. Työryhmä selvittää, millä tavoin henkilö tulisi yksilöidä viranomaisten tietojärjestelmissä ja miten identiteetti liittyy henkilöä koskeviin tietoihin.
Juridisista sukupuolimerkinnöistä keskustellaan myös Suomi Areenassa torstaina 19.heinäkuuta.