Joka neljäs Tieteentekijöiden liiton jäsen on ollut työttömänä viimeisen kahden vuoden aikana. Vuoden 2010 kyselyssä joka kuudes (16 %) ja vuoden 2013 kyselyssä lähes joka viides (19 %) oli ollut työttömänä kahden edeltävän vuoden aikana.
Työttömyyskaudet ovat myös pitkittyneet. Työttömyyden keskimääräinen kestoaika oli nyt 10,5 kuukautta, kun vuoden 2013 jäsenkyselyssä se oli 1,5 kuukautta vähemmän.
Tieteentekijän ura koostuu pätkistä. Yliopistoissa työskentelevistä liiton jäsenistä 58 prosenttia oli määräaikaisessa työsuhteessa. Tämä on ainoastaan prosenttiyksikön vähemmän kuin edellisessä jäsenkyselyssä.
Pysyvien työsuhteiden määrä on kasvanut opetushenkilöstöllä, mutta vähentynyt tutkijoilla. Edes dosentin arvo ei yliopistossa takaa vakinaista työsuhdetta, sillä vain kolmannes dosenteista oli vakinaisessa työsuhteessa.
– Miksi tutkijoita ei haluta kiinnittää pysyviin palvelussuhteisiin? Vastaus lienee huonossa henkilöstöpolitiikassa sekä puutteellisessa henkilöstövoimavarojen hallintaan liittyvässä osaamisessa, toteavat Kauas urat karkaavat -raportin tekijät yhteiskuntatieteiden tohtori Antero Puhakka ja kasvatustieteiden tohtori Juhani Rautopuro.
Pelko oman työpaikan kohtalosta on kasvanut. Pysyvissäkin palvelussuhteissa työskentelevistä useampi kuin joka kolmas (35 %) koki työpaikkansa olevan uhattuna. Edellisessä kyselyssä vastaava osuus oli 27 prosenttia. Yliopistoissa työskentelevistä jäsenistä peräti 61 prosenttia koki oman työpaikkansa uhatuksi.
Lisää opetushenkilöstöä
Yliopistojen lukuisat yt-neuvottelut ja irtisanomiset näkyvät selvästi Tieteentekijöiden liiton uusimman jäsenkyselyn tuloksissa. Henkilöstön vähentäminen on johtanut siihen, että jäljelle jäävien työkuorma on kasvanut kohtuuttomasti. Osalla hallinto ja opetus vievät kaiken ajan, eikä aikaa jää tutkimukseen.
Tutkijoista ja opettajista 46 prosenttia ilmoitti kokeneensa vastaushetkellä työstressiä joko paljon tai erittäin paljon. Etenkin tutkijoiden kohdalla kyselyiden pitkä aikasarja osoittaa työn kuormittavuuden jatkuvan lisääntymisen. Yliopistoissa työskentelevät jäsenet kokevat enemmän työstressiä kuin kollegat tutkimuslaitoksissa.
Määräaikaisuus, palvelussuhteen epävarmuus ja rahoituksen hankkiminen ovat suurimmat haitallisen työstressin aiheuttajat. Rahoituksen hankkimisesta on kasvanut neljäs tehtävä, joka vie valtavasti resursseja.
Henkilöstön lisääminen koetaan selvästi tärkeimmäksi omaa hyvinvointia työpaikalla parantavaksi tekijäksi. Vastaajista 40 prosenttia piti sitä tärkeimpänä keinona. Edellisen kyselyyn verrattuna tässä on kasvua lähes kymmenen prosenttiyksikköä.
Etenkin opettajien kohdalla ero edelliseen kyselyyn on suuri. Kun vuoden 2013 kyselyssä opettajista 40 prosenttia katsoi henkilöstön lisäämisen parantavan heidän omaa hyvinvointiaan, on osuus nyt peräti 60 prosenttia.
Kaikesta huolimatta kaksi kolmesta (66 %) on joko melko tai erittäin tyytyväinen työpaikkaansa. Työilmapiiri näyttää hieman kohentuneen verrattuna aiempiin liiton jäsenkyselyihin.
Työ on mielekästä, mutta sitä on liikaa. Vaatimukset tutkimuksen, opetuksen ja rahoitushakujen suhteen ovat yhdelle ihmiselle ihan epärealistiset.
Ulkomaalaistataustaisilla määräaikaisuus vielä yleisempää
Jäsenkyselyyn vastanneet ulkomaalaistaustaiset olivat tyytymättömämpiä omaan yliopistoonsa kuin suomalaistaustaiset.
Ulkomaalaistaustaiset tieteentekijät työskentelivät selvästi useammin määräaikaisessa palvelussuhteessa kuin suomalaistaustaiset – määräaikaisia heistä oli peräti 82 prosenttia. Heistä myös selvästi suurempi osa kokee määräaikaisuuden aiheuttavan usein tai lähes koko ajan haitallista työstressiä.
Kolme neljästä ulkomaalaistaustaisesta vastaajasta oli kokenut omaan toimeentuloonsa liittyvää epävarmuutta Suomessa. Kieleen ja kulttuuriin liittyviä ongelmia oli kohdannut 69 prosenttia. Yliopistojen kansainvälistyessä on myös outoa, että yli puolella ulkomaalaisista on puutteelliset tiedot työolosuhteista.
– Lähes puolet ulkomaalaistaustaisista vastaajista ei koe kuuluvansa työyhteisöön. Jos yliopistot haluavat todella kansainvälistyä, on ulkomaalaistaustaisten integroimiseen yliopistoihin panostettava ja huolehdittava työolosuhteista, korostaa Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja Eeva Rantala.
Tieteentekijöiden liiton seitsemäs koko jäsenistön kattava jäsenkysely toteutettiin marraskuussa 2016. Kaikkiaan kyselylomakkeita postitettiin 6755 kappaletta. Vastauksia saatiin 1906 jäseneltä eli kyselyn saaneista 28 prosenttia vastasi kyselyyn. Verkkovastausmahdollisuutta käytti hyväkseen 300 jäsentä. Vastausprosentti on sama kuin edellisessä vuonna 2013 toteutetussa kyselyssä.