Siinä, missä keskivertosuomalaisen sote-kustannukset olivat vuonna 2013 noin 4 000 euroa, olivat samana vuonna kuolleiden 75 vuotta täyttäneiden kustannukset keskimäärin 36 000 euroa eli lähes kymmenkertaiset.
Tutkimuksessa selvitettiin Suomen 12 suurimmassa kaupungissa vuonna 2013 kuolleiden 75 vuotta täyttäneiden sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten kehittymistä kahden viimeisen elinvuoden aikana.
Tutkimuksen tehnyt Aalto-yliopiston tutkija Olli Halminen kertoo, että viimeisenä elinvuonna yksittäisen vanhuksen sote-kustannukset saattavat olla kymmeniä, jopa satoja tuhansia euroja.
Erikoissairaanhoidossa syntyvät sote-kustannukset ovat kokonaiskuvassa melko pieniä. Koko tarkastelujaksona, kaksi vuotta ennen kuolemaa, kallein asiakasryhmä oli terveyskeskuksen vuodeosastohoidossa tai sosiaalihuollon laitoshoidossa olleet iäkkäät.
– Laitoshoito on iäkkään elämänlaadun kannalta viimesijainen vaihtoehto. Vanhusten palvelujen palvelurakennetta onkin viime vuosina muutettu ja laitoshoitoa on vähennetty radikaalisti ja panostettu kotihoidon ja palveluasumisen kehittämiseen, Halminen toteaa.
Oikea hoito tärkeää
Suurimmat asiakaskohtaiset sote-kustannukset kahtena viimeisenä elinvuonna olivat Porissa, pienimmät Joensuussa ja Lahdessa. Halmisen mukaan kunnan kokoa enemmän kustannuksiin vaikuttavat kunnan vanhuspalveluiden rakenne: Joensuu ja Lahti ovat järjestelmällisesti vähentäneet vanhainkotihoidon määrää alueellaan.
Halminen arvioi, että erilaiset kustannukset heijastavat eroja palvelurakenteessa ja hoitokäytännöissä. Kustannuserojen taustalla voi olla myös ylihoitoa ja turhia hoitotoimenpiteitä. Oikeanlaajuiseen hoitoon pyrkiminen olisi tärkeää sekä kustannusten että myös potilaan terveyden kannalta.
– Kuoleman lähestyessä on tärkeää taata potilaalle mahdollisimman hyvä elämänlaatu ja kuulla potilasta hoidon suunnittelussa. Esimerkiksi etäpesäkkeisillä keuhkosyöpäpotilailla, joilla elinajanodote on vain joitain kuukausia, laadukkaan palliatiivisen hoidon antaminen ja rankoista kemoterapiahoidoista luopuminen turvaavat hyvän elämänlaadun ja saattaavat jopa pidentää elinikää, Halminen toteaa.
Hallintoylilääkäri Päivi Koivuranta-Vaara Kuntaliitosta korostaa yksilöllisen hoitosuunnitelman merkitystä. Suunnitelman laatimiseen osallistuu koko hoitotiimi, potilas ja hänen omaisensa, ja siinä otetaan huomioon potilaan toiveet oman hoitonsa järjestämisestä.
Tutkimuksessa on käytetty Suomen Kuntaliiton ja Aalto-yliopiston keräämää rekisteriaineistoa, joka on laajempi kuin mikään Suomessa aiemmin käytetty kuolevia koskeva sote-kustannusaineisto.
Aineistossa oli yhteensä yli 3,4 miljoonaa yksittäistä asiakastapahtumaa 11 511 sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaalta. Mukana olevat kaupungit ovat Helsinki, Espoo, Vantaa, Oulu, Jyväskylä, Tampere, Pori, Kuopio, Joensuu, Lahti, Kouvola ja Turku.