Pohjois-Koreassa maaseudulla Sinchonissa sijaitseva Amerikan sotarikosten museo perustettiin viisi vuotta Korean sodan jälkeen 1958. Nykyinen diktaattori Kim Jong Un rakennutti museon uudestaan ja siirsi toiseen paikkaan 2015.
Sinchon pitää yllä muistoa paikallisesta verilöylystä, josta Pohjois-Korea syyttää amerikkalaisia. Korean sota 1950-53 USA:n jättipommituksineen oli brutaali, mutta totuudellisemman historiallisen kuvauksen lienee antanut The Institute for Korean Historical Studies. Sen mukaan Sinchonissa toimivat sekä paikalliset anti-kommunistit että kommunistit. Amerikkalaiset, jotka pitivät aluetta 52 vuorokautta, eivät kyenneet estämään tai estäneet korealaisten välisiä hirmutekoja.
Pohjois-Korean elättämä ja liioittelema näkemys tapahtumista on täysin toinen. Maa on vuosikymmeniä julistanut Sinchonissa omilleen amerikkalaisvastaista megapropagandaa.
Pohjoiskorealaiset on lähes velvoitettu käymään museossa. Sen sisäänkäynnin yläpuolella lukee kultaisin kirjaimin Älä unohda Sinchonin maaperän veren opetusta. Museon vieressä on kaksi varastoa, joiden kerrotaan olevan amerikkalaisten kapitalistien tekemien murhien suorittamispaikat.
Amerikkalainen Travis Jeppesen opiskeli Pohjois-Koreassa ja on kirjoittanut kirjaansa See You Again in Pyongyang: A Journey Into Kim Jong Un’s North Korea eloisan luvun vierailusta museossa.
– Tiedät millainen paikka tämä on, eikö niin?, Jeppesenin paikallinen ”hoitaja” kysyi tarkistaen heidän saapuessaan.
Museo ei ole vain muistopaikka vaan elävä, vatsaa kääntävä kokemus – täynnä vahanukkeja, tekoverta ja sisäänrakennettua kirkuvien lapsien äänimaailmaa – amerikkalaisen imperialismin julmasta teurastuksesta ja ilkeästä luonteesta, Jeppesen aloittaa.
Amerikkalaisia eläimiä
Museossa näytetään ensin 900 paikallisen asukkaan kokoaminen pommisuojaan USA:n sotilaiden toimesta. Heidän kerrotaan kaataneen asukkaiden päälle polttoainetta ja tuhonneen uhrit. ”Kaikki olivat viattomia siviilejä. Enimmäkseen naisia ja lapsia”, museon opas nyyhkyttää.
Seuraavaksi tulee 20. lokakuuta tehty verilöyly. 520 ihmistä sijoitettiin pommisuojaan, jonka ”amerikkalaiset” lukitsivat ja räjäyttivät dynamiitilla. Oppaamme nauttii suuresti havainnollistaessaan kaikki veriset yksityiskohdat …ihmislihasta joka jää roikkumaan suojan seinille.
Museon mukaan USA:n sotilaat veivät paikallisia naisia parakeilleen, raiskasivat heidät, heittivät kuumaan lähteeseen ja heittivät perään kranaatteja. Museo-opas muuttuu vilkkaaksi ja valittaa ”näitä amerikkalaisia hulluja, jotka kiduttivat naisia leikkaamalla heidän rintansa ja työntämällä keppejä heidän vaginoihinsa”. Hän lähes sylkee lattialle. ”Ja nämä amerikkalaiset saarnaavat ’ihmisoikeuksista’! Ja kehuvat heidän nauttivan sivilisaation hedelmistä eniten!”.
Samaan aikaan amerikkalaisten kerrotaan teurastaneen 1 200 paikallista koirien avulla ja polttamalla heitä. Jeppesen toteaa itsekseen, ettei välitä kysyä käytettiinkö metodeja samaan aikaan, koska rationaalisuudella ei ole paljon roolia tämän kaltaisessa kerronnassa.
(juttu jatkuu videon jälkeen)
Museon mukaan 20 kilometriä pohjoisemmassa jokainen USA:n armeijan kontrolloiman sillan yli tullut murhattiin. Toisella sillalla sotilaat nauttivat sadistisesti sitomalla kivisäkkejä viljelijöiden jalkoihin ja heittämällä heidät syvään jokeen.
Mannekiinit esittävät nämä kohtaukset – rumat amerikkalaiset koukkunenäiset sotilaat (ei voi olla ajattelematta natsi-Saksan juutalaispropagandaa) ilkeine hymyineen. Muut on kuvattu laajoissa muraaleissa seinillä. Kaiuttimista tulee lasten kirkumista ja sinfoniamusiikkia. Ruumiskasoja joukkohaudoissa rakeisissa valokuvissa.
”Jotkut löydetyistä luurangoista olivat raapineet maan pintaa, yrittäessään tukehtuessaan kaivautua ylos. Eräässä näistä joukkohaudoista löydettiin ruumiissa yhdeksänkuukautinen sikiö”, opas sanoo. ”Joten voitte kertoa näiden amerikkalaisten tappaneen jopa raskaana olevia naisia!”.
Kim Il Sung otti orvot hoitoonsa
Travis Jeppesen kuvailee, miten hän ja hänen ystävänsä pakottavat itsensä olemaan museokierroksella hiljaa ja katsomatta toisiaan. Tämän takia turisteja harvoin tuodaan tänne.
Seuraavassa huoneessa kirkuvien lasten äänet soivat täysillä. Opas kertoo ylpeänä, että koululaisiakin tuodaan museoon ja sen jälkeen he sanovat amerikkalaisten imperialistien olevan susia.
”Älkää unohtako USA:n imperialistisia susia”, lukee bannerissa aulassa.
Ennen pakoaan marraskuussa 1950 amerikkalaiset museon mukaan tekivät lopullisen hirmutyönsä. He keräsivät niin monta naista ja lasta kuin löysivät, veivät heidät kahteen varastoon ja polttivat elävältä. Kolme jäi henkiin. Heidän uusi isänsä, Valtio, Suuri Johtaja Kim Il Sung, otti heidät hoitoonsa.
Museon seuraavissa osissa taulussa USA:n sotilaat pitävät naispuolista vastarintaliikkeen johtajaa yhden ampuessa naulaa hänen pääkalloonsa. ”Voitte nähdä amerikkalaisten imperialistien barbaarisuuden, heidän nauttiessa kidutuksesta ja ihmisten tappamisesta barbaarisesti täällä ollessaan”. Sankarillisen työntekijän kerrotaan tulleen tapetuksi niin, että härät laitettiin vetämään hänen raajansa irti. Rehtorin pää mestattiin. Nainen sidottiin puuhun, rinnat leikattiin ja nainen poltettiin. Oppaan mukaan samalla tavalla amerikkalaiset kohtelivat intiaaneja.
– USA pitää yhä sotaharjoituksia yrityksenään vallata maamme, opas jatkaa hänen äänensä noustessa loppuhuipennukseen.
– Me korealaiset emme unohda näiden eläimellisten ihmisten rikoksia maaperällämme. Me laitamme heidät maksamaan verestä, jonka he vuodattivat.
Tappopaikaksi väitetyn varaston seinällä on graffiti, jota sanotaan jonkun viime hetkillään ennen kuolemaansa tekemäksi. Siinä lukee ”Kauan eläköön Korean työväenpuolue!”.
– Me emme ikinä unohda mitä amerikkalaiset imperialistit tekivät meille; yhtenä päivänä me kostamme, opas toivottaa jäähyväisiksi.
https://www.youtube.com/watch?v=jg7iTgeQdlo