Väittelijän mukaan teknologia onkin suunniteltava niin, että se sopii käyttäjien arkeen. Kiinnostavatkin innovaatiot voivat jäädä tähdenlennoiksi, jos niiden suunnittelussa ei huomioida vakiintuneita toimintatapoja.
Suunnittelijoiden on vaikea arvioida ennakkoon, miten ihmiset uuden teknologian kanssa toimivat ja millä perusteilla teknologia hyväksytään käyttöön. Hyväksyttävyys liittyy aina johonkin käyttötilanteeseen sekä olemassa oleviin käytäntöihin.
Alakärpän tutkimuksessa nousi esiin useita erilaisia esimerkkejä siitä, kuinka uusi teknologia otetaan vastaan.
Esimerkiksi sairaanhoitajat hyväksyivät käyttöönsä uuden kivun mittaamiseen liittyvän menetelmän, vaikka sen opettelu vaati ponnisteluja. Menetelmä tuki olemassa olevia hoitokäytäntöjä, mikä edesauttoi sen hyväksymistä. Toisessa tapauksessa terveydenhuollon pikatestauskäytäntöjä ei otettu vastaan yhtä varauksettomasti, vaan hyväksyttävyyden arvioinnin perusteet vaihtelivat eri käyttäjäryhmissä.
– Hyväksyttävyyden arviointi on haastavaa. Tietyssä tilanteessa käyttöön otettua teknologiaa ei välttämättä hyväksytä toisessa tilanteessa. Teknologian suunnittelu ja hyväksyttävyyden arviointi edellyttää laajaa ymmärrystä ihmisten kokemusmaailmasta ja toimintaympäristöistä, sanoo Ismo Alakärppä.
Alakärpän väitöskirjatyö Teknologiasta käytäntöihin: Käytäntöteoreettinen malli hyvinvointiteknologian hyväksyttävyyden arviointiin on yhteenveto vuosien 2003 ja 2011 välisenä aikana toteutetuista tutkimushankkeista. Työ on artikkeliväitöskirja, joka koostuu seitsemästä artikkelista ja yhteenvedosta.
Alakärpän väitöskirja tarkastetaan Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa ensi perjantaina. Vastaväittelijänä toimii professori Marko Nieminen Aalto-yliopistosta ja kustoksena tutkimusjohtaja Hannakaisa Isomäki Jyväskylän yliopistosta.