Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehy esittää yli vuoden kestäneen koronapandemian kokemusten perusteella valmiuslakiin useita muutoksia. Hoitohenkilöstöstä yli 90 prosenttia on naisia eli perusoikeuksien rajoittaminen on kohdistunut lähes yksinomaan naisiin, mikä on myös iso tasa-arvo-ongelma.
Valmiuslain kohtuuttomuus hoitohenkilöstön kannalta korostuu, koska pandemiaolot eivät ole nykytiedon valossa kestoltaan lyhytaikaisia, vaan rajoitustoimet voivat olla käytössä pitkään tai niiden käyttöönoton uhka voi kestää jopa vuosia.
Tehy toteaa, että lainsäätäjä ei ole osoittanut perusoikeuksien rajoittamisesta minkäänlaista velvoitetta erilliskorvauksiin sille ryhmälle tai niille yksilöille, joihin perusoikeuksien rajoittaminen kohdistuu puhtaasti heidän valitsemansa koulutuksen ja alan perusteella.
Tehy esittää, että sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön perusoikeuksia rajoittavien määräysten lisäksi lakiin tulisi korvausperusteet liittyen niiden käyttöön.
– Korvausperusteita voisivat olla esimerkiksi korotettu ylityökorvaus ylityön teettämisestä sekä korotettu kuukausipalkka ja vahingonkorvaus irtisanomisajan pidentämisestä. Tietoomme tuli viime keväänä esimerkiksi tapauksia, joissa henkilö oli jo sopinut työpaikan vaihdosta ja muutosta, mutta valmiuslaki estikin irtisanoutumasta. Lisäksi tarvitaan kertakorvaus ja vahingonkorvaus vuosiloman siirtämisestä, keskeytyksestä tai peruutuksesta, kuvaa Tehyn edunvalvontajohtaja Else-Mai Kirvesniemi.
Valmiuslain määräykset ja tieto mahdollisuudesta käyttää niitä on johtanut myös siihen, ettei työnantajilla ole todellista halua tai tarvetta palkkauksen keinoin motivoida ja kannustaa työntekijöitä ylitöihin, vuosiloman siirtämiseen tai irtisanoutumisajan pidentämiseen.
– Valmiuslain käyttöön liittyy välttämättömyysperiaate, jolloin kaikkien muita mahdollisia keinoja tulisi olla käytetty ensin varmistamaan riittävä työvoima. Työantajat ovat kuitenkin huutaneet valmiuslakia apuun heti kättelyssä. Ikävä kyllä luultavimmin syynä on ollut haluttomuus motivoida rahalla, tulkitsee Kirvesniemi.
Hänen mukaansa valmiuslain määräyksiä pykälissä 93 ja 94 on käytetty myös väärin eli tilanteissa, joissa työnantajalla ei ole pandemiasta johtuvaa perustetta määrätä ylitöihin, siirtää vuosilomaa tai pidentää irtisanoutumisaikaa. Tehy on kannellut asiasta eduskunnan oikeusasiamiehelle.
Työnantajan tulkintaetuoikeudesta johtuen työntekijällä ei ole mahdollisuutta toimia vastoin työnantajan määräystä, vaikka se olisi selvästi lainvastainen. Määräyksen vastustaminen voi johtaa työsuhteen irtisanomiseen tai purkamiseen työnantajan toimesta. Tehyn mukaan työntekijällä ei siis ole mitään tehokkaita oikeussuojakeinoja valmiuslain määräysten mielivaltaista käyttöä vastaan.
Työntekijä voi ainoastaan hallintovalituksella saattaa asiansa hallinto-oikeudelle. Käytännössä valmiuslain käyttämisestä ei kuitenkaan työpaikoilla tehdä sellaista päätöstä, josta voisi valittaa vaan työnantaja käyttää asiassa direktio-oikeuttaan.
– Tämä oleellinen puute työntekijän oikeusturvassa on korjattava, Kirvesniemi vaatii.
Valmiuslain rikkominen on lisäksi sanktioitu rikosoikeudellisesti ainoastaan työntekijöiden osalta. Työnantajalle ei ole säädetty rikosoikeudellista vastuuta valmiuslain väärinkäytöstä.