Erityisesti työ- ja elinkeinoministeriö on ajanut hoiva-avustajakoulutusta työllistymis- ja kouluttautumisväylänä ikääntyneiden ja vammaisten henkilöiden palveluihin sosiaali- ja terveydenhuollossa.
– On eettisesti erittäin arveluttavaa, että juuri ikäihmisten ja vammaisten palveluissa eli haavoittuvimmissa potilasryhmissä, voitaisiin tinkiä osaamisesta ja koulutuksesta. Nyt on käytävä arvokeskustelua näiden ryhmien oikeudesta laadukkaisiin palveluihin, totesi Tehyn puheenjohtaja Rauno Vesivalo (sd.) Tehyn valtuustossa Helsingissä torstaina.
Hän muistuttaa, että sosiaali- ja terveysalan ammatit ovat tarkoin säädeltyjä hoidon laadun ja potilasturvallisuuden takia.
– Siksi avustavat tehtävät on pidettävä selkeästi erillään tehtävistä, joissa vaaditaan hoitoalalla tarvittavaa osaamista ja koulutusta. Hoiva-avustaja ei voi työskennellä työvuorossa yksin tai kantaa itsenäistä vastuuta asiakasta koskevista tehtävistä. Tämän on todennut myös valvontaviranomainen Valvira.
Hoiva-avustajat eivät myöskään ole terveydenhuollon ammattihenkilörekisterissä. Vesivalon mukaan valvontaviranomaiset ovatkin mahdottoman tehtävän edessä, mikäli hoiva-avustajien työpanos hyväksytään kokonaan tai edes osittain osaksi hoitohenkilökunnan mitoitusta.
Myös hoiva-avustajan oma oikeusturva on määrittelemättä. On epäselvää kuka ottaa vastuun, jos riittämätön koulutus aiheuttaa hoitovirheitä.
– On totta, että avustavaa henkilökuntaa sosiaali- ja terveydenhuollossa tarvitaan, mutta avustaviin tehtäviin on jo olemassa oma koulutus, ns. kotityöpalveluiden ammattitutkinto. Näin ollen erillinen hoiva-avustajan pikakoulutus ei ole tarpeen. Avustavien tehtävien koulutus on myös pidettävä selvästi erillään varsinaisesta sosiaali- ja terveysalan koulutuksesta, Vesivalo korostaa.
Sosiaali- ja terveysalalta on poistunut yli 30 000 sairaanhoitajaa ja lähihoitajaa muille aloille. Vesivalon mukaan alan työvoimapula ratkeaa parhaiten lisäämällä työpaikkojen vetovoimaisuutta.