Minna Ylilahden väitöstutkimuksen mukaan kuntoutus ei tarkoita kaikille kuntoutujille samaa asiaa. Hänen mukaansa kuntoutujien orientoituminen ennaltaehkäisevään kuntoutukseen vaihteli paljon.
– Joillekin kuntoutus tarkoitti viihteellistä irtiottoa arkisesta elämästä tai pikadieettimäistä rutistusta, kun taas toisille kuntoutus saattoi olla ratkaiseva kimmoke jonkin uuden asian aloittamiselle, hän toteaa.
Varhaiskuntoutukseen liittyy tutkimuksen mukaan lisäksi ajatus saadusta etuudesta, joka voi vaikuttaa siihen, että osa kuntoutujista suhtautuu kuntoutukseen pinnallisesti.
– Jotkut kuntoutujat liittävät oman kuntoutumisensa kiinteästi laitosjaksoihin, jolloin juopa arkielämän ja laitoksen välillä korostuu. Jotkut kuntoutujat kokevat varhaiskuntoutuksen tilanteena, johon tuovat kaikki ongelmansa, Ylilahti sanoo.
– Osa kuntoutujien kokemista ongelmista onkin vaikeita, niihin ei kuntoutuksen kautta voida vaikuttaa, mutta tilanteena kuntoutus voi edesauttaa sitä, että yksilö aktivoituu ottamaan haltuun omaa elämäänsä, hän jatkaa.
Osa kuntoutujista kokee tarvitsevansa jonkinlaista muutosta elämänsä suuntaan, vaihtoehtoisia näkemyksiä, virikkeitä tai neuvoja totuttuihin toimintatapoihin.
Kuntoutujaryhmä on varhaiskuntoutuksessa keskeinen elementti
Ylilahden mukaan kuntoutuksen aikana muodostuvat sosiaaliset suhteet vaikuttavat kuntoutusprosessiin paljon.
– Hyvä ryhmä auttaa yksilöiden prosessia, mutta ryhmä voi toisaalta toimia myös kuntoutusprosessia haittaavasti. Ryhmästä onkin hyötyä silloin, kun se on muodostunut hyväksi. Usein ryhmäprosesseja on vaikea ennakoida ja hyvän ryhmän ja etenkin ryhmähengen syntyminen on sattumanvaraista.
– Asetelma, jossa ihmiset työstävät omia tavoitteitaan ja reflektoivat elämäntilannettaan, on sekä kuntoutustyön että kuntoutujien kannalta haastava. Kuntoutujan rooliin asettuminen ei aina ole helppoa, Ylilahti toteaa.
Kuntoutustyö on ihmissuhdetyötä, jossa joudutaan operoimaan pitkälti kuntoutujien kertomusten ja kokemusten tasolla. Kuntoutustyöntekijöiden panos varhaiskuntoutuksessa on kuitenkin olennainen. Ohjaajat tuovat kuntoutukseen esimerkiksi ihmisläheisyyttä.
– Ajatus ikääntyvän ja ikääntyneen työntekijän kategoriasta kantaa merkitystä eri tavoin rappeutuvasta työ- ja toimintakyvystä. Ikää, kuntoisuutta ja työelämän kytköstä lähestytään paljolti riskiajattelun kautta, jossa yksilö näyttäytyy lähtökohtaisesti erilaisten ongelmien kantajana, Ylilahti huomauttaa.
YTM Minna Ylilahden väitöskirja Itsestä kiinni. Etnografinen tutkimus työikäisten laitoskuntoutuksesta on tarkastettu Jyväskylän yliopistossa.